Omena opettajalta

Tänään kävi niin hassusti, että opettaja antoi minulle omenan!

Syykin siihen on hiemann erikoinen. Ryhmätentissä ihmisen psykologisesta kehityksestä minua rupesi huippaamaan, eikä siihen auttanut leipä tai vesi. Opettaja antoi sitten minulle omenansa, jotta se edes nostaisi verensokeria. Ei auttanut sekään. Mitään selitystä ei löytynyt. Olo oli muuten ihan normaali, paitsi että päässä pyöri. Se vain jatkui, vaikka makasin lattialla kesken tentin :D

Kotiin päästyäni tein hieman vaativaa tutkimustyötä, eli googlasin, ja tulin tulokseen, että huimaus oli korvaperäinen. Tuli heti mieleen eilinen ilmapalloepisodi. Oli vissiin isompikin pamaus kuin kuvittelin. Tässä sitä nyt edelleen pyöritään.

Värjäsin illalla hiukseni uudella Olia-tuotesarjan punaisella. Väristä tuli loistava, kaunis syvä punainen, valitettavasti, sillä pidin oranssihtavista hiuksistani :3 Muuta kehuttavaa purkissa ei sitten lienekään. Täysin tekopyhänä valitan kolmannen purkin olevan täysin ylimääräistä tuhlausta, ja paketti sen pystyssäpitämiseen liian heppoinen. Nimimerkillä Oli(a) lattialla. Jostain syystä päässäni aiheutui myös merkillinen reaktio, sillä hiusteni pituudet ja latvat lämpenivät! Se meni kuitenkin ohi melko pian. Hiukset jäivät kahdesta hoitoainekerrasta huolimatta karheiksi, vaikka mökön piti olla ah niin super hoitava, joten otin käyttöön oman hoitoaineeni. Väriä valui vielä puolen tunnin suihkun jälkeenkin, joten kyllästyin ja huijasin, ja kuivasin hiukset punaiseen pyyhkeeseen.

Maalasin oveni

Ja ihan by the way, olen maalannut upean walk in -vaatekaappini oven akryyli- ja vesiväreillä :D Kuvasta taisi tulla hieman japanilaisvaikutteinen kirsikkapuu. Vaatekaappi on walk in, koska se oli tyhjänä niin iso, että pystyin kävelemään sinne.

Taukki toi tänään 45 litraa multaa! Nyt on mullan alla kirsikkatomaatin ja ruusukaalin siemenet. Huomenna istutan loput siemeneni. Taukilla on vielä lisää kukkiakin. Tulee hieno parveke meille!

Minut meinattiin aamulla myöskin murhata. Yksi auto noudatti liikennesääntöjä, ja päästi minut ja pyöräilijän ylittämään katua suojatiellä. Muut eivät sitten enää osanneetkaan, vaan oikealta kaistalta painoivat ohi kaksi autoa. Onneksi pyöräilijä talutti pyöränsä, kuten kuuluukin, pyöräillen hän olisi ehtinyt alle. Idiootti on se, joka ei ajattele ajaessaan.

Ah, vapaapäivä

Ihanaa! Vapaata ja ensimmäinen kesäpäivä, joten pistin hameen päälle.

Aloitin istutusprojektin, mutta multa loppui heti kesken. Mullassa on nyt mansikat, maustekranssi ja vissiin ruohosipuli. Purkitkin loppuivat kesken, mutta sopiihan sitä soveltaa. Kannoimme Taukin kanssa varastohyllyn parvekkeelle, jotta saamme kaikki kasvit kasvamaan ulkona.

Aloitin myös niinityön. Löysin "Pomputus ilmapalloja", joista ensimmäisen puhkaisin valtavan pamauksen kera. Korvanjuuressa kun sen tein, himmeni kuulo siitä hetkeksi. Nyt toisen pallon ympärillä on jo yksi niini liimattuna! Hurraa, Silvalla on pitkäjänteisyys kohdallaan. Oikeasti jouduin lähtemään viemään autoa.

Tänään unohtui ensimmäisen kerran avaimet. Juuri kun oli päässyt vanhemmilleni, sain soiton, että Taukki seisoo ulkona sälekaihtimenmittaajan kanssa, ilman puhelinta. Taukin äiti kävi hakemassa minun avaimeni, ja vei ne Taukille. Taukista paljastui tänään myös järkyttävä piirre: hän katsoi Salkkareita olohuoneessa! Sulkeuduin huoneeseeni sitä kuulemasta.

Taukki oli varannut pyykkituvan, ja pesi ensimmäisen koneellisen äitinsä avustuksella. Pyykkitupa on loistava! Se on ilmainen ja laitteet salamannopeita. Peko Matic 10 ja Peko Center 40 *sydän, joka sekoittaa tekstini HTML:ksi* So Retro, niin kuin kaikki meillä! Seinällä olivat kellastuneet käyttöohjeet. Laitoin koneen kahdeksalta pyörimään, linkosin vaatteet ja kohta haen ne kuivaushuoneesta. 60-luku rulettaa.

Eilen oli ensimmäinen ohjaus koulun puolesta.. Opetimme kakkosluokkalaisia tekemään animaatiota. Illalla kävin pitkästä aikaa improtreeneissä. Oli ihana parituntinen, hirvittävää häröpalloilua ja kikatusta ja kihertelyä, niin rentouttavaa. Koko päivän soi päässä Icona Popin I Love it. Koko päivän.

Mutta nyt... Esittelen teille kepakkoperhe Myttysen!

Myttsten koti, 120 litrainen terraario

Siskokset Hulina ja Vilinä Myttynen

Hulina ja äiti Telma Myttynen

Hulina Myttynen

Oma koti

Viime yön nukuin makoisasti ensimmäistä yötä omassa kodissa ^^ Kodiksi sitä en vielä tunnista, kun se on niin tyhjä ja siellä kaikuu, mutta jahka saan kaiken roinan sinne, saan varmasti aikaiseksi kotoisan sotkun.

Viikon verran saan siellä huupastella ja touhuilla yksin ja erityisessä seurassa, ja sitten muuttaa Taukki-tyttöseni kämppiksekseni. (Taukki on partionimi, eikä mitenkään loukkaava, koska olemme Hirviä).

Ja parin viikon päästä saan perheenlisäystä! ;)
Tällä viikolla World Vision lähetti minulle kummityttöni osoitteen. Olen kerännyt Jeniferille tarroja, ja aion odottaa myttysiä, jotta voin esitellä nekin. Ensimmäinen kirje jännittää :3








Haa, selvitin, miksi tekstini muuttuu HTML-koodiksi! Olen käyttänyt sydäntä, ja se sekoittaa Bloggerin. Aika erikoista. <3 br="" hiii="">

Kummityttöni Jenifer

Aika pienestä lapsesta asti minulla on haaveena saada kummilapsi jostakin kehittyvästä maasta. Nyt, kun saan Kelalta säännölliset tuet, päätin osallistua World Visionin kummitoimintaan. Kummin valitseminen oli melkoisen karu toimitus, sain kuvan ja perustiedot lapsesta, ja saatoin painaa kahta nappia, Ryhdy kummiksi ja Seuraava lapsi. Kai se on pakko järjestää niin, koska kummilapsen täytyy olla kummia "miellyttävä", ettei motivaatio lahjoitukseen sitoutumiseen laske.

Valitsin kummilapsekseni viisivuotiaan Jeniferin Ugandasta, sillä hän oli ainut, joka hymyili kuvassa. Lisäksi hän piti pallopeleistä, joita itsekin rakastan. Jeniferillä on viisi sisarusta, ja molemmat vanhemmat ovat työttömiä.

Jenifer ei ole tytön kutsumanimi, vaan hänellä on paikallinen nimi, jolla häntä kutsutaan. World Vision saa Ugandasta vain papereihin kirjoitetun englanninkielisen nimen. Esimerkiksi Keniasta annetaan myös kutsumanimi.

Muutaman viikon kuluttua kummin ottamisesta World Vision lähetti minulle kummipaketin, jossa oli tietoa Ugandasta ja ohjeita kummiuteen, sekä maksuohjeet. Ensimmäisen maksun maksettuani sain kirjeenvaihtopaketin, jossa oli Jeniferin osoite. Kirjeen kulku kestää kumpaankin suuntaan noin neljä kuukautta.

Aivan sattumalta luin lehdestä naisesta, joka oli käynyt World Visionin opintomatkalla Ugandassa. Hänellä on myös viisivuotias kummityttö, samasta Kirewan kylästä, jossa Jeniferkin asuu. Päätin heti tekstin luettuani soittaa naiselle. Hän vastasikin, ja otti mielenkiintoni vastaan hyvin. Puhuimme, kaksi toisilleen tuntematonta, yli puoli tuntia puhelimessa yhteisestä aiheesta. Hän antoi loistavia vinkkejä siitä, mitä kirjeiden mukana voi lähettää. Mieleeni ei tullut, että voisin oikeasti lähettää tytölle vaatteita, saati lusikoita, joita ugandalaisilla lapsilla ei ole. Maissivelliä he olivat juoneet ja raapineet sen jälkeen loppuja tikuilla ja lehdillä.

Tärkein syy puheluuni oli se, että sain varmistuksen avun pääsystä perille. Kummilapselle saa lähettää kerran korkeintaan 400 euron lahjoituksen. Nainen kertoi kummista, joka oli lahjoittanut 200 euroa, ja perhe oli ostanut lapselle pyörän koulumatkoihin, vuohen ja lehmän.

Jossain vaiheessa meillä on kolmen kuukauden työharjoittelu, ja kävi vakavasti mielessä, että lähtisin Kirewaan World Visionille harjoitteluun. Sain siitä päähänpinttymän. Mitähän se kustantaisi...

Ravinteita ja lakupatukka

Mä olen pieni Muksis,
niin pienen pieni Muksis,
Oi saanhan,
lahjan,
lakupatukan.

Eli lakupakutan, koska lakupatukka oli pienenä liian vaikea sanoa.

Kokeilin ensimmäistä kertaa hennalla värjäämistä. Seuraukset olivat mielenkiintoiset.

Hennasta tuli vihreää ja nurmikontuoksuista töhnää. Tuntui, kuin olisin lannoittanut päätäni.

Jotain meni varmasti pieleen, koska otsani, rintani, niskani ja käteni olivat vihreät, ja myös hiukseni saivat vihertävän sävyn. Pestessäni lannoitetta ja väriä pois, taisin tulla yliherkäksi hennalle, sillä kasvoja, käsivarsia ja jalkoja alkoi kutittaa niin maan mokomasti. Pesin itseni niin kiireesti ja hyvin kuin voin. Kutina kyllä hellitti, mutta posket ja jalat punnoittavat lämpiminä, ja ainakin kuvittelen kokevani hengenahdistusta.

Onneksi minulla oli lohtupatukka. Lohtupatukka on yleensä suklaa- tai myslipatukka, ja se pitää olla mukana erityisesti tilanteissa, joissa on pieleenmenon mahdollisuus. Tämä oli tärkein oppi, jonka opin ylioppilaskirjoituksissa ystävältäni.

Viikko sitten vanhaksi mennyt jättilakupiippu Sodankylän Säästökuopasta! Voi se oli hyvää.

Melkein koko viikon olen pitänyt vain vihreitä vaatteita. Kummisetäni sanoi minut nähdessään, että näytän Kaalimadolta. Ei mikään hirmuisen mieltäylentävä kehu :D huomenna en pidä vihreitä vaatteita, sillä hiukseni haisevat ruoholta, enkä halua, että minua luullaan vielä ravinnepuikoksi.

Uutta oppia!

 Aivan mahtava viikko takana, ja huomenna jatkuu! Tiistaina aloitin mosaiikkityön, mutta se taitaa mennä kokonaan uusiksi. Keskiviikko oli vielä värikkäämpi, kolmeen mennessä olin tehnyt paloharjoituksen, ensiapuharjoituksen, maalannut taistelumaalit naamaan, huutanut ääneni käheäksi, puolustanut opintotukea, antanut ensiapua ja törmännyt poliitikkoihin. Sanoisin, että aika hyvin. 

Aamu alkoi siis silmät ristissä auditoriassa, jonne olin epähuomiossa saapunut jo tuntia etukäteen. Yhdeksältä aloitimme tutor-tunnin, mutta sitä ehti kulua n. 10 minuuttia, kun kuului palohälytys. Painuimme pihalle, josta ykköset käskettiin liikuntasaliin. Kyseessä oli siis harjoitus, jolla alkoi kriisipäivämme. Meidät jaettiin kahdeksaan ryhmään, ja lähdimme rastiradalle. Ensimmäiseen luokkaan astuessamme näky oli kutakuinkin melkoisen järkyttävä. Pöydällä oli verinen käsi, ja lattialla makasi verisiä tyyppejä. Ensiapuharjoituksen paikka. Piti paikata irtileikattu sormi, raketilla ampuneen nuken silmä, kännissä kaatuneen nuken pää, ja auton alle jääneen nuken avomurtuma. Erittäin mielenkiintoinen sessio, jonka kertaamisessa oppii aina jotain lisää.

Ulkona sammutimme tulipalon sammutuspeitolla. Tämän jälkeen tarkistin, että voin lähteä osoittamaan mieltäni. Bussimatkalla teimme sotamaalaukset ja harjoittelimme kovaäänistä läpsyttelyä vappuleluilla. Näpit irti opintotuesta! -suurmielenosoitus todella osoittautui suureksi. 

Eduskuntatalolla "pääsin" taas harjoittamaan ensiapua, sillä vieressäni kaatui nuori mies, jonka polvilumpio meni sijoiltaan. Ihmisiä oli ympärillä kirjaimellisesti tuhansia, eikä kukaan ympärillä tehnyt mitään. Lumpio kaikeksi onneksi meni itsekseen takaisin paikalleen, sillä ihmiset eivät suostuneet tekemään tilaa ja auttamaan. Lopulta järkkärit saivat ensiavun paikalle. Lähes heti episodin jälkeen olin törmätä Pekka Haavistoon, ja hyvä ettei Em pyörtynyt viereeni. Kaikki puolueet väittivät puoltavansa opintotukea lainapainoitteen sijaan. Mistähän koko idea siis oli lähtöisin...?

Joka tapauksessa saimme tahtomme läpi torstain kehysriihessä! ^^ Pelästyin jo, että pitää nähdä nälkää.

Ja oli sitä asiaa torstainakin. Opettelin käyttämään Photoshoppia, ja paneuduin siihen tänään lisää:

Loistavilla ohjeilla jopa minä ymmärsin, kuinka valokuvasta tehdään jatkuva kuva! Ihan tyytyväinen en ole tulokseen, mutta hienosäädön opettelen toiste. Pidän kuitenkin siitä, että sain ihanan inspiroivan kuvani juuri siihen käyttöön, johon sen halusinkin.

Tänään maalailin epävärejä ja metsästin niiden keskeltä harmaata. Käsitykseni väriopista on päivitetty kertaheitolla. Rakastan akvarellivärejä.

 Sitten <3 aloin="" edellisest="" ehk="" ett="" h="" hieman="" hiljaa="" idinneli="" ihania="" iso="" ja="" jo="" kahdeksan="" kehittynyt="" kerrasta="" kirjastosta="" kirjoja="" l="" meni="" muhkuun="" n="" neli="" olen="" on="" onkin="" opetella="" p="" pikku="" pikkuruisen="" puoli="" py="" ristyneeseen="" sanoa="" siin="" silloin="" t="" tekemiseen="" tekemist="" tunti.="" uudestaan="" vaikka="" valloittavan="" viiden="" virheit="" virkkaukseen="" voisi="" vuotta="" ytyi="">
Menin hieman sekaisin, kun tekstini ilmestyi tällaisena kesken kaiken julkaistuun tekstiin:

 data-blogger-escaped-aikaa="" data-blogger-escaped-aikaan="" data-blogger-escaped-edellisest="" data-blogger-escaped-ehk="" data-blogger-escaped-ett="" data-blogger-escaped-hassun="" data-blogger-escaped-hiljaa="" data-blogger-escaped-hittineli="" data-blogger-escaped-idinneli="" data-blogger-escaped-iso="" data-blogger-escaped-it="" data-blogger-escaped-ja="" data-blogger-escaped-kahdeksan="" data-blogger-escaped-kappaletta="" data-blogger-escaped-kehittynyt.="" data-blogger-escaped-kerrasta="" data-blogger-escaped-m="" data-blogger-escaped-mutta="" data-blogger-escaped-n="" data-blogger-escaped-olen="" data-blogger-escaped-on="" data-blogger-escaped-opettelin="" data-blogger-escaped-p="" data-blogger-escaped-pikku="" data-blogger-escaped-pikkuruiset="" data-blogger-escaped-pitk="" data-blogger-escaped-puolessa="" data-blogger-escaped-sain="" data-blogger-escaped-sanoa="" data-blogger-escaped-siin="" data-blogger-escaped-silloin="" data-blogger-escaped-st="" data-blogger-escaped-t="" data-blogger-escaped-tehty="" data-blogger-escaped-tekem="" data-blogger-escaped-tietysti="" data-blogger-escaped-tunnissa.="" data-blogger-escaped-uudestaan="" data-blogger-escaped-valloittavan="" data-blogger-escaped-viisi="" data-blogger-escaped-virheit="" data-blogger-escaped-vuodessa="" data-blogger-escaped-vuotta="" data-blogger-escaped-yksil="" data-blogger-escaped-ytyy="">

Jätän sen siihen, jos saan joskus selvitettyä, mitä siinä piti lukea ja mitä sille kävi.

Huomenna vielä punontaa, ja koitan muistaa kuvata linnunpesäni. Mukavaa viikonloppua :)

Lisää aikaa

Jah, näin kauan kesti saada raapustus aikaiseksi. Eipä tullut pitkä, kyllästyin ja laitan linkkejä :P Tekstin tallennuksessa ja muotoilussa Bloggerissa on toistaiseksi ongelmia.
 
Tässä siis ohjeet itselleni, kuinka selviän neljä vuotta stressaamatta kiireen kanssa:

Käytä aikasi tähän:

Ajattelu Kaikki lähtee tästä. Priorisoi, kirjoita ylös, aikatauluta.

Keskittyminen Häiritsevien tekijöiden poissulku, tehokasta touhua puoli tuntia, sitten tauko, ja uudestaan.  Kestityt vain käsillä olevaan asiaan, ja vain sen aikaa, kun keskityt siihen täysin.

Organisointi Tavarat sekaisin, ajatukset sekaisin, niin se vain on.

Suunnittelu Ryhmätyötä tehdessämme sovimme kaikille omat tehtävät, ja kaikki saavat tehdä ne omalla ajallaan. Ei tarvitse häslätä ja sumplia enää siinä vaiheessa, kun työtä pitäisi jo tehdä.

Valmistelu Kaikki askartelukamat kerralla pöydällä, ettei tarvitse rampata ees taas hakemassa lisää.

Älä käytä aikaasi tähän:

Jahkailu Se jos mikä lisää stressiä.  Jos jotain pitää tehdä, tee se heti.  Jos et tiskaa lautasta käytön jälkeen, joudut pesemään sen ennen kuin käytät sitä uudestaan. Siihen se ärsyttää sinua olemalla tiskipöydällä, eikä muutu puhtaaksi, vaikka kuinka kauan odottaisi.

Ajattelu Turhien asioiden murehtiminen vie energiaa tärkeiden asioiden sijaan.  Tosiasioiden hyväksyminen auttaa usein kummasti.  Se, että mietit mitä jos olisikin käynyt niin tai näin, ei hyödytä sinua mitenkään. 
Oppaita nopeaan lukemiseen, parempaan muistamiseen ja muuhun ajansäilytykseen:
Finlandia Akatemian pikalukuophjeet
Finlandia Akatemian muistamisohjeet 
iiteen pikalukuohjeet 
iiteen muistamisohjeet 
Inc. 24 tapaa säästää tunti 
Inc. aikataulutus yrittäjälle 
Inc. 7 tapaa olla stressitön työnarkomaani 
Älä tuhlaa aikaa valittamiseen!
Hyvejohtajuus- blogin valittamattaolemishaaste 
Inc. valittajan käsittelyohje