Herätys ja haaste Mymmlanilta

Piitkästä aikaa puikoissa! Ja heti taas ongelmia Bloggerin tekstinmuokkauksen kanssa... Kestäkää tämä rumuus. Taukki muutti pois ja Crayon muutti kissoinensa tilalle, joten huusholli on tätä nykyä tupaten täys ja melko vaaleanpunainen. Koulu alkoi ja sen haasteet saman tien. Sain tänään myös Mymmlanilta haasteen!

Haastetun bloggaajan tulee

    kertoa 11 asiaa itsestään

    vastata haastajan kysymyksiin

    keksiä erinäinen määrä uusia kysymyksiä seuraaville

    haastaa muutama blogaaja

1. Olen krooninen myöhästelijä. Kelloni ovat aina edellä, sillä ilman sitä myöhästyisin varmaankin poikkeuksestta aina. Aliarvioin matka-ajat ja oman nopeuteni toimia.

2.  Olen koukussa sokeriin, pisten ja amen.

3. Säästän rahaa Laosin matkaa varten. Pyrin ostamaan kaiken seteleillä, ja laitan kaikki vaihtorahana saadut kolikot isoon lasipurnukkaan.

4. Minussa on perfektionistin vikaa. Olen samalla siis sekä hygieniafriikki että erittäin epäsiisti henkilö. Jos en pysty, enkä pystykään, ylläpitämään siisteyttä, räjähtää tavarat lattialle.

5. Minusta on todella vaikea keksiä itsestäni mitään järkevää kerrottavaa. Kohta pääsen tosin vauhtiin, ja sitten ei riitä 11 kohtaa.

6. En halua valittaa turhasta, varsinkaan kylmästä. Telttayöt helmikuisessa Lapissa teki sen tehtävän, ja kummityttö Ugandassa saa miettimään, etten missään tapauksessa ole köyhä tai varaton, vaikka jään reilusti alle suomalaisen köyhyysrajan.

7. Viime aikoina olen harrastanut tuohtumista ja varsin tehokkaasti. Tuohdun liikenteessä, radiota kuunnellessa, uutisia lukiessa ja katukuvaa katsellessa. Harmittavinta asiassa on, että aion aina tehdä kaikelle jotain.

8. Minulla on ihan riittävä keskittymiskyky tarvittaessa, mutta vapaa-ajalla viiletän ja teen viittä asiaa samaan aikaan, tai unohdan sen hetkisen puuhan ja kokeilen uutta. Minulla on yleensä aina muutama prokkis kesken. Jossain. Lattialla, useimmiten.

9. Yritän olla syömättä lihaa! Eettinen valinta, se on kuitenkin ympäristöystävällisempää kuin lihansyönti, poislukien riista. Ehkä vähän myös kirpaisee tuotantoeläinten elämä...

10. En osaa tehdä vain itseni takia mitään vähemmän mieluisaa, esimerkiksi ruokaa, motivaatio ei riitä, vaikka pidänkin ruoanlaitosta. Se kuitenkin häviää kaikelle huupastelulle.

11. Tämän hetken haavelistalla on vasaradulcimer, pallonivelnukke(ja), kunnon kamera, kuulokkeet ja Laos♡

Mymmlanin kysymykset:

Miten syksy sinussa ilmenee? 

Alan haaveilla kaaosta ja villasukista, värimaailmaani vaihtuu murrettuihin sävyihin ja fiilistelen ruskassa syksyn tuoksua outo hymy naamallani.

Pikareissu kauppaan vai leivontamaratoni? 

Ehdottomasti pikareissu, en saa kaupassa kulumaan aikaa muuta kuin eksymällä, mitä teen kaikissa nykyisissä vakkarikaupoissani varmaankin vielä toiset puoli vuotta...

 Milloin ihminen on mielestäsi aikuinen? 

Öö... Silloin, kun siltä loppuu kyky olla ajattelematta.

 Kuinka kauan on "vielä vähän aikaa"? 

Se on kymmenen minuuttia.

 Meneekö päivä pilalle jos aamulla on maito loppu? 

Ei, mutta jos kokista ei löydy, niin prkl... Ei vaan, vaihdoin kolan teehen.

Jos saisit kutsun Linnan juhliin, menisitkö? Miksi/miksi et? 

Riippuu varmaankin syystä, miksi minut on kutsuttu ja istuvasta presidentistä.

Mikä on mielestäsi "laaatuaikaa"? 

Kun saan olla ilman pakollista suorittamista. Varmaankin aina, kun saan olla kultani tai kavereideni kanssa. 

Hömpän hömppää ja murinaa mediasta

Voii vitsit mä olen ihan rakastunu! ;)

Ahvenanmaan reissu oli aivan ihana ja Brändö! ♥ Sää suosi ja kaikkialla oli kaunista, ainakin melkein kaikkialla. Kukkia oli hirveästi! Samoin isoja etanoita, pikkuriikkisiä simpukan ja kotilon kuoria ja Kuhankuonolla sammakoita. Hiukkasen sateli yksi aamu ja taisi olla melkein koko ajan vastatuuli, mutta siitä viis.Tein vikana iltana 20 kukan seppeleen, jotta olisin nätti kesätyttö :)


Lokki kävi syömässä lautaselta. Lintu seisoi puhelinlangalla. Laguunissa oli 40 kyhmyjoutsenta. Kaikki tienpientareet olivat täynnä ihania metsämansikoita. Söin niitä, vaikkei olisi ehkä kannattanut.

Näin myös elämäni ensimmäistä kertaa automaattisen ruohonleikkurin. Se mörisi pitkin nurmikkoa ja poukkoili sinne tänne, kun se törmäsi esteeseen. Hauska kaveri.



Olin muutaman päivän lähes täydellisessä tiedottomuudentilassa koskien mantereen uutisia. Ja sitten tulin ihanalta rakkaussaarelta kotiin ärsyyntymään uutisvirrasta. Miksi ihmiset haluat käyttää sellaisen lehden nettipalvelua, joka otsikoi nykyään jo kaiken vähänkin epävirallisen kunnon 7 päivää -tyylillä "Tämä jokaisen tulisi tietää", "Oletko jo törmännyt tähän ilmiöön?" "Outo näky keskellä päivää: Katso kuva!" ? Argh totta tosiaan. Tämän päivän totaalinen top oli toimittajan tyhjäpäisyyden multihuipentuma Savon Sanomissa: anteeksi vain Anu Korhonen, että näin julmasti kritisoin asiatonta tekstiäsi. Sysään vastuun kuitenkin lehden päätoimittajalle, jonka työnä kuvittelen olevan lehden linjan pitäminen vastuullisena mediana. Korhosen otsikko Mies muuttui homosta alkoholista uskovaikseksi perheenisäksi - "Se oli uskomaton tilanne" kertoo erittäin selkeästi koko sensaatiohakuisen roskan sisällön. Eihän media koskaan ole millään tavalla riippumaton tai puolueeton, mutta tämä on jo todella aika räikeää propagandaa. Jos kyseessä ei olisi sanomalehti, pitäisi tätä pahana trollina, enkä provosoituisi moisesta roskasta. Mutta ah. Varsinainen niksipirkkakin lehden toimittajista löytyy: uusavuttomille ei ehkä tule itse mieleen, vaikka muutaman kymmenen kertaa sen kolapullon siihen kassalle kaataa, että ne kannattaa laittaa jo valmiiksi makuulle. Onpa hyvä, että joku sen savolaisille kertoo, jos siellä päin ei olla vielä moista muuten hoksattu.
linkki

Kotona oli myös pikku pirpanat valmiina valittamaan ruokakupin tyhjyydestä :) Mörsösten ohella vastaanotti kerrostaloasuntoon varsin vahva navetan tuoksu. Onneksi olen niin väsynyt, ettei hajuhaitta estä minua nukkumasta. Myös Taukki oli palannut retkiltänsä kotiin. Samaa huoneistoa asuttaessamme olemme viimeisen kuukauden aikana törmäneet jo kolme kertaa! :D

Törmäsin Turussa

Real life troll's and spam

Törmäsin huvittaviin molopäihin tänään(kin) netin syövereissä. Olen ollut hiljaisella päällä viime aikoina, koska en ole saanut tehtyä mitään aikaiseksi. Nyt olen kuietnkin niin huvittunut, että on pakko postata :D

Todellisuudessa aion vain teille kaksi linkkiä kahden lupaavan suomalaistytön älynväläyksiin:

Missi-Maija ja Aino Kopra, ja kuva ei ole syyttä Riemurasiassa ja Naurunappulassa :D

Toinen hämmennystä aiheuttanut aihe on spämmibotit, joista bloginpitäjät kärsivät. Ihmettelin aikani, pitä piruja ovat Filmhill ja Vampirestat, koska niistä tulee jatkuvasti visiittejä, mutten ymmärrä sivustoja. Syy kuitenkin selvisi, ne ovat vain botteja, jotka lähettävät sivulle väärää informaatiota. Nyt kun lopetan paluuvierailut sivuille, toivon, että ne lopettavat. Aiheesta englanniksi kunnon pätkä, ja pitkä lista sivuja, jotka toimivat näin, sivuilla Professor Mungleton

By the way, paras hakutulos jolla on päädytty blogiini, on "irtileikattu sormi, ensiapu". Toivottavasti ei ollut hätätilanne, en nimittäin kertonut kuinka sen nukkeraukan kriisipäivänä paikkasin... :D

Ja ystäväni mieliksi, teen postauksen myös englanniksi. Sinne päivieni kuulumiset, sillä eilinen oli herkkua :3 Zau!

Tämä kaupunki

Tänäänkin olen kummastellut tätä kaupunkia. Se on harmaa eivätkä ihmiset ole iloisia. Muutaman mummon kanssa olemme vaihtaneet hymyjä. Teinit ovat kaikki samannäköisiä, äänekästä massaa, josta huokuu typeryys ja hyväksytyksi tulemisen tarve. Kaupungissa haisee.

Rullaluisteluun tämä kaupunki vasta kamala onkin. Koko kevään olen odottanut, että hiekoitus pyyhitään kävelyteiltä ja kuunnellut, kuinka putsiputsikoneet metelöivät korttelissa. Innoissani, täydellisessä erehdyksessä, lähdin rullistelemaan kouluun, ja jo kotona ääni päässäni totesi, että kävellen olisit jo perillä. Oli erilaista, erikoikoista ja eritasoista laatoitusta, huonokuntoista asfalttia, märkää asfalttia, multaista asfalttia, hiekkaista asfalttia, pelkkää hiekkaa, soraa, ylämäkiä, rotvallin reunoja, kaivonkansia ja kivisiä ojituksia. Koko koulumatkalla ei ollut yhden ainutta pätkää, jonka olisi voinut oikeasti rullistella. Kaiken huipuksi koululla ei ollut ketään, muut olivat tutustumasas Kiipulassa. Always alone.

Mutta nyt itää jo mansikatkin! ^^ Retiisejä on noussut vain kaksi, mutta ne eivät mahdu jakamaan samaa purkkia. Täytyy hankkia lisää kukkaruukkuja. 

Ah, vapaapäivä

Ihanaa! Vapaata ja ensimmäinen kesäpäivä, joten pistin hameen päälle.

Aloitin istutusprojektin, mutta multa loppui heti kesken. Mullassa on nyt mansikat, maustekranssi ja vissiin ruohosipuli. Purkitkin loppuivat kesken, mutta sopiihan sitä soveltaa. Kannoimme Taukin kanssa varastohyllyn parvekkeelle, jotta saamme kaikki kasvit kasvamaan ulkona.

Aloitin myös niinityön. Löysin "Pomputus ilmapalloja", joista ensimmäisen puhkaisin valtavan pamauksen kera. Korvanjuuressa kun sen tein, himmeni kuulo siitä hetkeksi. Nyt toisen pallon ympärillä on jo yksi niini liimattuna! Hurraa, Silvalla on pitkäjänteisyys kohdallaan. Oikeasti jouduin lähtemään viemään autoa.

Tänään unohtui ensimmäisen kerran avaimet. Juuri kun oli päässyt vanhemmilleni, sain soiton, että Taukki seisoo ulkona sälekaihtimenmittaajan kanssa, ilman puhelinta. Taukin äiti kävi hakemassa minun avaimeni, ja vei ne Taukille. Taukista paljastui tänään myös järkyttävä piirre: hän katsoi Salkkareita olohuoneessa! Sulkeuduin huoneeseeni sitä kuulemasta.

Taukki oli varannut pyykkituvan, ja pesi ensimmäisen koneellisen äitinsä avustuksella. Pyykkitupa on loistava! Se on ilmainen ja laitteet salamannopeita. Peko Matic 10 ja Peko Center 40 *sydän, joka sekoittaa tekstini HTML:ksi* So Retro, niin kuin kaikki meillä! Seinällä olivat kellastuneet käyttöohjeet. Laitoin koneen kahdeksalta pyörimään, linkosin vaatteet ja kohta haen ne kuivaushuoneesta. 60-luku rulettaa.

Eilen oli ensimmäinen ohjaus koulun puolesta.. Opetimme kakkosluokkalaisia tekemään animaatiota. Illalla kävin pitkästä aikaa improtreeneissä. Oli ihana parituntinen, hirvittävää häröpalloilua ja kikatusta ja kihertelyä, niin rentouttavaa. Koko päivän soi päässä Icona Popin I Love it. Koko päivän.

Mutta nyt... Esittelen teille kepakkoperhe Myttysen!

Myttsten koti, 120 litrainen terraario

Siskokset Hulina ja Vilinä Myttynen

Hulina ja äiti Telma Myttynen

Hulina Myttynen

Ravinteita ja lakupatukka

Mä olen pieni Muksis,
niin pienen pieni Muksis,
Oi saanhan,
lahjan,
lakupatukan.

Eli lakupakutan, koska lakupatukka oli pienenä liian vaikea sanoa.

Kokeilin ensimmäistä kertaa hennalla värjäämistä. Seuraukset olivat mielenkiintoiset.

Hennasta tuli vihreää ja nurmikontuoksuista töhnää. Tuntui, kuin olisin lannoittanut päätäni.

Jotain meni varmasti pieleen, koska otsani, rintani, niskani ja käteni olivat vihreät, ja myös hiukseni saivat vihertävän sävyn. Pestessäni lannoitetta ja väriä pois, taisin tulla yliherkäksi hennalle, sillä kasvoja, käsivarsia ja jalkoja alkoi kutittaa niin maan mokomasti. Pesin itseni niin kiireesti ja hyvin kuin voin. Kutina kyllä hellitti, mutta posket ja jalat punnoittavat lämpiminä, ja ainakin kuvittelen kokevani hengenahdistusta.

Onneksi minulla oli lohtupatukka. Lohtupatukka on yleensä suklaa- tai myslipatukka, ja se pitää olla mukana erityisesti tilanteissa, joissa on pieleenmenon mahdollisuus. Tämä oli tärkein oppi, jonka opin ylioppilaskirjoituksissa ystävältäni.

Viikko sitten vanhaksi mennyt jättilakupiippu Sodankylän Säästökuopasta! Voi se oli hyvää.

Melkein koko viikon olen pitänyt vain vihreitä vaatteita. Kummisetäni sanoi minut nähdessään, että näytän Kaalimadolta. Ei mikään hirmuisen mieltäylentävä kehu :D huomenna en pidä vihreitä vaatteita, sillä hiukseni haisevat ruoholta, enkä halua, että minua luullaan vielä ravinnepuikoksi.

Uutta oppia!

 Aivan mahtava viikko takana, ja huomenna jatkuu! Tiistaina aloitin mosaiikkityön, mutta se taitaa mennä kokonaan uusiksi. Keskiviikko oli vielä värikkäämpi, kolmeen mennessä olin tehnyt paloharjoituksen, ensiapuharjoituksen, maalannut taistelumaalit naamaan, huutanut ääneni käheäksi, puolustanut opintotukea, antanut ensiapua ja törmännyt poliitikkoihin. Sanoisin, että aika hyvin. 

Aamu alkoi siis silmät ristissä auditoriassa, jonne olin epähuomiossa saapunut jo tuntia etukäteen. Yhdeksältä aloitimme tutor-tunnin, mutta sitä ehti kulua n. 10 minuuttia, kun kuului palohälytys. Painuimme pihalle, josta ykköset käskettiin liikuntasaliin. Kyseessä oli siis harjoitus, jolla alkoi kriisipäivämme. Meidät jaettiin kahdeksaan ryhmään, ja lähdimme rastiradalle. Ensimmäiseen luokkaan astuessamme näky oli kutakuinkin melkoisen järkyttävä. Pöydällä oli verinen käsi, ja lattialla makasi verisiä tyyppejä. Ensiapuharjoituksen paikka. Piti paikata irtileikattu sormi, raketilla ampuneen nuken silmä, kännissä kaatuneen nuken pää, ja auton alle jääneen nuken avomurtuma. Erittäin mielenkiintoinen sessio, jonka kertaamisessa oppii aina jotain lisää.

Ulkona sammutimme tulipalon sammutuspeitolla. Tämän jälkeen tarkistin, että voin lähteä osoittamaan mieltäni. Bussimatkalla teimme sotamaalaukset ja harjoittelimme kovaäänistä läpsyttelyä vappuleluilla. Näpit irti opintotuesta! -suurmielenosoitus todella osoittautui suureksi. 

Eduskuntatalolla "pääsin" taas harjoittamaan ensiapua, sillä vieressäni kaatui nuori mies, jonka polvilumpio meni sijoiltaan. Ihmisiä oli ympärillä kirjaimellisesti tuhansia, eikä kukaan ympärillä tehnyt mitään. Lumpio kaikeksi onneksi meni itsekseen takaisin paikalleen, sillä ihmiset eivät suostuneet tekemään tilaa ja auttamaan. Lopulta järkkärit saivat ensiavun paikalle. Lähes heti episodin jälkeen olin törmätä Pekka Haavistoon, ja hyvä ettei Em pyörtynyt viereeni. Kaikki puolueet väittivät puoltavansa opintotukea lainapainoitteen sijaan. Mistähän koko idea siis oli lähtöisin...?

Joka tapauksessa saimme tahtomme läpi torstain kehysriihessä! ^^ Pelästyin jo, että pitää nähdä nälkää.

Ja oli sitä asiaa torstainakin. Opettelin käyttämään Photoshoppia, ja paneuduin siihen tänään lisää:

Loistavilla ohjeilla jopa minä ymmärsin, kuinka valokuvasta tehdään jatkuva kuva! Ihan tyytyväinen en ole tulokseen, mutta hienosäädön opettelen toiste. Pidän kuitenkin siitä, että sain ihanan inspiroivan kuvani juuri siihen käyttöön, johon sen halusinkin.

Tänään maalailin epävärejä ja metsästin niiden keskeltä harmaata. Käsitykseni väriopista on päivitetty kertaheitolla. Rakastan akvarellivärejä.

 Sitten <3 aloin="" edellisest="" ehk="" ett="" h="" hieman="" hiljaa="" idinneli="" ihania="" iso="" ja="" jo="" kahdeksan="" kehittynyt="" kerrasta="" kirjastosta="" kirjoja="" l="" meni="" muhkuun="" n="" neli="" olen="" on="" onkin="" opetella="" p="" pikku="" pikkuruisen="" puoli="" py="" ristyneeseen="" sanoa="" siin="" silloin="" t="" tekemiseen="" tekemist="" tunti.="" uudestaan="" vaikka="" valloittavan="" viiden="" virheit="" virkkaukseen="" voisi="" vuotta="" ytyi="">
Menin hieman sekaisin, kun tekstini ilmestyi tällaisena kesken kaiken julkaistuun tekstiin:

 data-blogger-escaped-aikaa="" data-blogger-escaped-aikaan="" data-blogger-escaped-edellisest="" data-blogger-escaped-ehk="" data-blogger-escaped-ett="" data-blogger-escaped-hassun="" data-blogger-escaped-hiljaa="" data-blogger-escaped-hittineli="" data-blogger-escaped-idinneli="" data-blogger-escaped-iso="" data-blogger-escaped-it="" data-blogger-escaped-ja="" data-blogger-escaped-kahdeksan="" data-blogger-escaped-kappaletta="" data-blogger-escaped-kehittynyt.="" data-blogger-escaped-kerrasta="" data-blogger-escaped-m="" data-blogger-escaped-mutta="" data-blogger-escaped-n="" data-blogger-escaped-olen="" data-blogger-escaped-on="" data-blogger-escaped-opettelin="" data-blogger-escaped-p="" data-blogger-escaped-pikku="" data-blogger-escaped-pikkuruiset="" data-blogger-escaped-pitk="" data-blogger-escaped-puolessa="" data-blogger-escaped-sain="" data-blogger-escaped-sanoa="" data-blogger-escaped-siin="" data-blogger-escaped-silloin="" data-blogger-escaped-st="" data-blogger-escaped-t="" data-blogger-escaped-tehty="" data-blogger-escaped-tekem="" data-blogger-escaped-tietysti="" data-blogger-escaped-tunnissa.="" data-blogger-escaped-uudestaan="" data-blogger-escaped-valloittavan="" data-blogger-escaped-viisi="" data-blogger-escaped-virheit="" data-blogger-escaped-vuodessa="" data-blogger-escaped-vuotta="" data-blogger-escaped-yksil="" data-blogger-escaped-ytyy="">

Jätän sen siihen, jos saan joskus selvitettyä, mitä siinä piti lukea ja mitä sille kävi.

Huomenna vielä punontaa, ja koitan muistaa kuvata linnunpesäni. Mukavaa viikonloppua :)

Lisää aikaa

Jah, näin kauan kesti saada raapustus aikaiseksi. Eipä tullut pitkä, kyllästyin ja laitan linkkejä :P Tekstin tallennuksessa ja muotoilussa Bloggerissa on toistaiseksi ongelmia.
 
Tässä siis ohjeet itselleni, kuinka selviän neljä vuotta stressaamatta kiireen kanssa:

Käytä aikasi tähän:

Ajattelu Kaikki lähtee tästä. Priorisoi, kirjoita ylös, aikatauluta.

Keskittyminen Häiritsevien tekijöiden poissulku, tehokasta touhua puoli tuntia, sitten tauko, ja uudestaan.  Kestityt vain käsillä olevaan asiaan, ja vain sen aikaa, kun keskityt siihen täysin.

Organisointi Tavarat sekaisin, ajatukset sekaisin, niin se vain on.

Suunnittelu Ryhmätyötä tehdessämme sovimme kaikille omat tehtävät, ja kaikki saavat tehdä ne omalla ajallaan. Ei tarvitse häslätä ja sumplia enää siinä vaiheessa, kun työtä pitäisi jo tehdä.

Valmistelu Kaikki askartelukamat kerralla pöydällä, ettei tarvitse rampata ees taas hakemassa lisää.

Älä käytä aikaasi tähän:

Jahkailu Se jos mikä lisää stressiä.  Jos jotain pitää tehdä, tee se heti.  Jos et tiskaa lautasta käytön jälkeen, joudut pesemään sen ennen kuin käytät sitä uudestaan. Siihen se ärsyttää sinua olemalla tiskipöydällä, eikä muutu puhtaaksi, vaikka kuinka kauan odottaisi.

Ajattelu Turhien asioiden murehtiminen vie energiaa tärkeiden asioiden sijaan.  Tosiasioiden hyväksyminen auttaa usein kummasti.  Se, että mietit mitä jos olisikin käynyt niin tai näin, ei hyödytä sinua mitenkään. 
Oppaita nopeaan lukemiseen, parempaan muistamiseen ja muuhun ajansäilytykseen:
Finlandia Akatemian pikalukuophjeet
Finlandia Akatemian muistamisohjeet 
iiteen pikalukuohjeet 
iiteen muistamisohjeet 
Inc. 24 tapaa säästää tunti 
Inc. aikataulutus yrittäjälle 
Inc. 7 tapaa olla stressitön työnarkomaani 
Älä tuhlaa aikaa valittamiseen!
Hyvejohtajuus- blogin valittamattaolemishaaste 
Inc. valittajan käsittelyohje
  

Päivän tuhinat

Tällä viikolla olen pohtinut ajankäyttöäni koulupäivien venyessä sinne viiteen (Paitsi tänään! Lähdin jo varttia vaille, mutta kiertelin tunnin kirppiksellä ja eksyin kotimatkalla. Tosin tulin kouluun kaksi tuntia etuajassa, mutta aika ei mennyt hukkaan, ja lähes puolet kurssilaisista oli 8.15 punomassa rottinkeja. Kirppiskierroksesta lisää myöhemmin). Olen ajankulua yrittänyt järkeillä aiemminkin, mutta lopputulos ei ole ollut läheskään tyydyttävä, mutta tänään sain todellisen inspiraation. Nyt minulla ei kuitenkaan ole aikaa sitä teille jakaa, sillä menen nyt nukkumaan. Tässä on ensimmäinen vihje ajan parempaan käyttöön ;) Odotellessanne voitte pohtia seuraavia kysymyksiä:

Miksi on aina kiire? Haluaako ihminen olla kiireinen? Minne aika tuntuu katoavan? Miksi ajantaju on erilainen eri tilanteissa, pidempi menomatkalla kuin tulomatkalla, ensiavun odotushuoneessa kuin tietokoneella pelatessa? Mihin aika pitäisi käyttää? Mihin ajan voi käyttää?

Huomenna saatte ehkä vastauksia. Näihin tunnelmiin, hyvää yötä!