Poneja ja pannaria

 Eilen kävimme mönksällä kaupassa hakemassa jäätelöä, ja söimme matkalla amppari- ja murkkujätskit, kuten lapsena teimme mummun kanssa. Mummun kanssa tosin vain käveltiin kauppaan.

Ponit hoideltiin ja laitettiin varjoon syömään ruohoa, tässä muutama kuva Kertusta ja Kanelista.

Serkku sattui saamaan kuvan Kertusta ihmettelemässä minua :)

Tämä päivä on ollut tosi mukava, mutta huippuhetki on ehkä kuitenkin ollut hetki, jolloin heräsin lopullisesti. Keittiöstä kuului kolinaa, ja "Ittu stana ittu!". Keittiössä haisi hieman palaneelta, serkku oli tekemässä aamupalaksi pannaria ♥ Puolet siitä oli kuitenkin kaatunut uunin pohjalle ja alkanut paistumaan. Tovin siivoilun jälkeen toinen yritys. Sitten hän huomasi sen menneen vinoon. Suoristus, ja sitten alkoi sujumaan.

Sitten pannari paloi.

Se osa, mikä ei mustunut, oli kuitenkin hyvää :) Loput päätyi koirille, jotka eivät myöskään valittaneet.

Lannanluontien jälkeen teimme taas pienen lenkin ratsain, niin että serkku ratsasti Leevillä ilman satulaa, ja minä pikkuisella Kanelilla ♥ Shettiksillä ratsastaminen on lapsuuteni hevoslehden mukaan "harvojen herkkua", ja minä olen niitä onnekkaita, jotka vielä parikymppisenä voivat siitä nauttia. Kaneli köpötti pikku jaloillaan, ja minä pelkäsin sen kompastuvan. Ensimmäinen ravi oli niin pompottavaa, että jo pohdin, etten ravaisi sittenkään toiste. Koitin sitten keventää, eikä siitä ollut mitään hyötyä, tahdissa oli mahdoton pysyä! Kanelia oli aluksi vaikea saada liikkeelle, mutta pian se innostui, ja olisi ravannut loppumatkan. Pari kertaa päästiin ottamaan muutama laukka-askelkin, ihanaa! ^^ Rastastuksen jälkeen pestiin kaikki koirat. Viiru oli kauhuissaan, kun Safis tuotiin märkänä takaisin, eikä meinannut millään suostua kävelemään oikeaan suuntaan.

Käytiin vielä Café Eugeniassa syömässä kanaa, ja aurinko paistoi!

Heppatytön unelma

Sellaista elämää elän tällä hetkellä :) Yksi lapsuuden haaveista, ja kenties hieman vanhemmankin, on täyttynyt: olen Västanfjärdissä hoitamassa hevosia, enkä ihan millä tahansa tallilla, vaan Rohaneilla, joka tekee mahtavia keskiaikasia turnajaisnäytöksiä, sen aikaa kun Ahvenanmaalla on Kustaa Vaasan päivät Kastelholman linnassa. Tulin serkkuni kaveriksi, ja hoidamme aamulla ja illalla hevoset ja koirat, ja muu aika nautitaan kesälomasta. Paikalla on neljä hevosta, kaksi ponia, kolme koiraa ja me.

Ensimmäisen kerran tutustuin Rohaneihin vuoden 2008 Hämeen Keskiaikamarkkoilla, jossa toimin heppatyttönä. Sitten taisin olla myös -10 markkinoilla ja viime vuonna osa-aikaheppatyttöilin Improsyhmä Suden keikkojen välissä. Keikat sujuivat muuten hyvin, ja pääsin kunnolla revittelemään ;) Markkinat jäivät kuitenkin hieman vajaiksi, koska Gitta kävi esityksen jälkeen vähän villinä, ja jätin jalkani kunnolla sen kavion alle. Tapaus sattui varsin pahaan aikaan, koska minun piti viikon päästä lähteä Lappiin viikon vaellukselle! :D Ensiaputeltan miehet olivat kummissaan, kun minä vain nauroin lompakko suussa, kun sattui niin perhanasti, ja vettä satoi. Jalkaan tuli kunnon sininen verikello, eikä koskaan ole mikään sattunut niin paljon. Lähdin sitten Juoppo-Eevan kyydillä päivystykseen. Röntgenissä ei näkynyt mitään, ja kuin ihmeen kaupalla se parani juuri parahiksi ennen vaellusta! Kyllä hieman jännitti :)

Näin ollen Rohanin hevoset ovat ainoa kontaktini hevosiin viime vuosien varrella, ja tänään pääsin ensimmäistä kertaa melkein kymmeneen vuoteen ratsastamaan! ♥ Suokki Leevi olikin jo vanha tuttu. Serkkuni otti metsäretkelle talutukseen mukaan shettikset Kanelin ja Kertun, mutta siitä ei tullut yhtään mitään, ja kolmikko kääntyi jossakin välissä takaisin. Leeviä häiritsi paarmat, ja se yritti muutamaan otteesen juosta niiltä karkuun. Mieli olisi tehnyt vähän ravata, mutta ei se nyt käynyt :) 

Paikalla on myös upea Alecto, Poju ja Pipetti, sekä koirat Viiru, Uhtu ja Safis, ja miljöönä kaunis maalaismaisema keskiaikasin höystein. Sanoisin, että mukavaa elämää.