Tämä kaupunki

Tänäänkin olen kummastellut tätä kaupunkia. Se on harmaa eivätkä ihmiset ole iloisia. Muutaman mummon kanssa olemme vaihtaneet hymyjä. Teinit ovat kaikki samannäköisiä, äänekästä massaa, josta huokuu typeryys ja hyväksytyksi tulemisen tarve. Kaupungissa haisee.

Rullaluisteluun tämä kaupunki vasta kamala onkin. Koko kevään olen odottanut, että hiekoitus pyyhitään kävelyteiltä ja kuunnellut, kuinka putsiputsikoneet metelöivät korttelissa. Innoissani, täydellisessä erehdyksessä, lähdin rullistelemaan kouluun, ja jo kotona ääni päässäni totesi, että kävellen olisit jo perillä. Oli erilaista, erikoikoista ja eritasoista laatoitusta, huonokuntoista asfalttia, märkää asfalttia, multaista asfalttia, hiekkaista asfalttia, pelkkää hiekkaa, soraa, ylämäkiä, rotvallin reunoja, kaivonkansia ja kivisiä ojituksia. Koko koulumatkalla ei ollut yhden ainutta pätkää, jonka olisi voinut oikeasti rullistella. Kaiken huipuksi koululla ei ollut ketään, muut olivat tutustumasas Kiipulassa. Always alone.

Mutta nyt itää jo mansikatkin! ^^ Retiisejä on noussut vain kaksi, mutta ne eivät mahdu jakamaan samaa purkkia. Täytyy hankkia lisää kukkaruukkuja.