Eilinen ja ensi viikko

Eilen oli aivan huippu päivä, vaikka missasin punonnan tunnit perjantaisen maailmanparannuksen takia. Perjantaina sain siivottua, tapasin pitkästä aikaa vanhan ystäväni, pelasin Dixitiä ja juttelin Idean kanssa antimateriasta, mustista aukoista, atomeista, ydinenergiasta, luomusta, indigolapsista, evoluutiosta, energioista ja ties mistä. Vaikka meillä meni myöhään, olin lauantaina hieman virkeämpi kuin tavallisesti.

Heräsin tosiaan myöhään ja itseasiassa siihen meni useampi tunti. Luen iltasin ehkä elämäni parasta kirjaa, sosiaalipsykologi Jonathan Haidtin Onnellisuushypoteesia, ja yleväisyydestä (ts. jumalallisuudesta) luettuani päätin, että aion antaa mahdollisuuden meditaatiolle. Se on kiinnostanut minua aina lähinnä sen takia, että se on minulle täysin vierasta, se näyttäisi toimivan jopa todella hyvin joillakin ihmisillä, ja onhan se nyt vain tosi coolia, varsinkin, jos Sims2:maisesti tarpeeksi harjoiteltuaan alkaisi leijailemaan. En ole koittanut sitä aiemmin hirveän tosissani ja pään tyhjentäminen ajatuksista on jotain käsittämättömän vaikeaa, enkä ole uskonut koskaan onnistuvani. Nyt olin ehkä kuitenkin kerännyt tarpeeksi henkistä lujuutta yrittääkseni.

Istuin sängylleni jalat niin ristissä kuin kivutta sain ja vedin peiton pään yli. Suora ryhti on minulle suuri ongelma, samoin oikeanlainen hengitys. Keskityin pitämään selkäni suorassa ja vetämään keuhkot aina täyteen ilmaa niin, että vatsa pullistuu, ei rintakehä. Hetken aikaa se tuntui helpolta ja sen jälkeen tuli tunne, että nyt on vain pakko lopettaa. Harjoittelin siis ehkä neljä minuuttia, mutta sen jälkeen tuntui heti helpommalta hengittää. Voisin sanoa todella yllättyneeni, vaikken mieltä saanutkaan tyhjäksi. Aion kokeilla toistekin. Haluan leijalla kuten sim, antimaterisoitua ja ilmestyä uuteen paikkaan ;)

Siitä häivyin HayneFirehairin luo tekemään perusprojektiamme. Matkalla tapahtui jännittävä tapaus. Ajoin autolla ja ihmettelin tiellä pomppivia mustia lintuja. Huomasin jalkakäytävällä mustan hahmon. Vastaani ajoi auto ja ajoimme todella hiljaa, etteivät linnut jää alle. Ohitimme samaan aikaan kävelevän vanhan miehen, jonka ympärillä linnut parveilivat. Hurjaa.

Aloitimme yhteistyön Haynella tekemällä mustikka-semifreddoa, eli itsetehtyä kermajäätelöä, koska sen piti olla pakkasessa vähintään kuusi tuntia. Joimme teetä ja höpötimme nelisen tuntia projektijuttuja seeprapeippojen Isiksen ja Horuksen hälistessä taustalla. Puoli kahdeksalta loptetimme ja katsoimme Putouksen, jonka jälkeen pääsin pelamaan ensimmäistä kertaa Carcassonnea, johon ihastuin heti.

Kotona odotti tukossa oleva vessanpönttö, Tauno ja pöllämystynyt gerbiili. Kämppis oli päivällä soittanut talonmiehelle, että tulisi sen avaamaan ja tämä olisi kysynyt, emmekö pärjäisi ilman pönttöä maanantaihin. Hmm, oikeastaan no... Emme todellakaan. Hänen piti illalla tulla se avaamaan, ei tullut, tänään aamulla, ei tullut, joten varmaankin me siis pärjäämme ilman pönttöä huomiseen.

Mutta pöntöstä viis, Vilinä voi huonosti. Se oli kylmä, se hoiperteli ja sen silmät olivat miltein kiinni. Laitoin sen sukkaan lämpimän pullon ja lampun väliin ja pistin syömään porkkanaraastetta. Terraarioon laitoin sille kaksi 1,5 l kuumaa pulloa. En voinut tehdä sen eteen mitään, se jäi pullojen päälle nakertamaan vähän siemeniä. Menin nukkumaan ja valmistauduin henkisesti siihen, että aamulla löytäisin kuolleen gerbiilin ja hautaisin taas yhden lemmikin.

Aamulla avasin terraarion kannen, eikä ketään näkynyt. Nostin sen puukopin pois ja sen alla pölähti puruja. Sieltä pullojen välistä nousi Vilinä-neiti, terveenä kuin pukki, ja se alkoi heti terrorisoimaan pahvikokoelmaansa.

Jos Hulinan lempinimi oli Houdini, koska se onnistui karkaamaan jokaisesta pienestä kolosesta, vaikkei oikeasti edes mahtunut, sai Vilinä to-pe yönä lempinimen Wonderwoman. Houdinin siskona se oli onnistunut siirtämään lasilevyn, jonka päällä on iso kivi, niin, että se oli mahtunut luikahtamaan terraariosta ulos. Yhdeltä yöllä metsästin sen takaisin kotiin. Vilinä oli huomattavasti helpompi saada kiinni kuin Hulina, joka livahti karkuun ja teki katoamistemppuja. Vilinä on sen verran pöhkö, että se suurin piirtein antautui kiinniotettavaksi. Ihmettelen, miten juuri se selvisi kissojen hyökkäyksestä...

Ensi viikosta on tulossa aivan hullu, joudun juoksemaan paikasta toiseen todella haipakkaan. Täytyy sopia vielä kaksi tapaamista lisää, tavata Ideaa ja suoriutua parista deadlineista.
Maanantai: Ammattialan ruotsia, tapaaminen, tapaaminen, näytelmäharkat ja sähly
Tiistai: Ohjaustoiminnan suunnittelua, projektityötä, tapaaminen, ropekerho
Keskiviikko: Puutyötä, tapaaminen, näytelmäharkat, baletti
Torstai: Projektityötä, rekrytointitapahtuma, visuaalista kulttuurihistoriaa
Perjantai: Luovan askartelun perusteita ja siivouspäivä
Vkl: ♥

Roperoperope!

Eilen alkoi taas roolipelikerho ja uusi peli! Meidän haavepeli kaatui, enkä pääsekään pelaamaan vampyyrinaista, jota olin kevyesti kehitellyt, mutta tilalle saatiin ehdottomasti jotain parempaa ;) Tästä tulee tosi ruma postaus kuvien takia, koska niitä ei saa järjesteltyä fiksummin. Ärh. Lopussa kuva Eleanorista muuttumassa vampyyriksi, koska keskellä se rikkoo tekstin ja pahasti.

Tässä kuitenkin suunnitteluasteelle jäänyt hahmoni, miestennielijä Eleanor Fay, jota ehkä joskus pääsen kehittämään. Sen ulkonäköä en saanut Simssillä luotua mieleiseksi, mutta lykkään sen silti tänne! :3 Eleanorissa oli se idea, että yöllä hän on kaunis, yliluonnollisen voimakas ja positiiviset statsit omaava vampyyri ja päivällä ruma, harmaa ja heikko olio negatiivisilla statseilla. Se piti sitoa yhden kuolemattoman hahmon rakastajattareksi ja kuolevaisuutensa takia tästä olisi päätetty tehdä epäkuollut vampyyri.

Hako ry:n roolipeliviikonlopussa en ehtinyt pelaamaan kuin yhden kokeiluversion Dungeon's and Dragonista, jossa olin elf ranger Arhen Ibirith. Peli oli hauska mutta hieman turhauttava vastustajien ollessa sangen ylivoimaisia :D Ensimmäisen viiden minuutin aika saimme lähes hengiltä kaksi pelaajaa viidestä, eikä loppu sujunut juurikaan paremmin. Seikkailimme vessanpöntöstä löytyneessä tunnelistossa, joka kuhisi kaikkea vaarallista. Selvisin hengissä toiseksi viimeiseksi, kunnes valtaisa 20 metrinen mato söi minut! Arhenin pään päällä on random pelinappula, johon ihastuin niin että piirsin sen :3 Toisessa nurkassa palaa jättimato.

 Ennen joululomaa meillä oli myös pienimuitoinen roolipeliviikonloppu, jossa pelasimme kauhua. Olimme Japanissa bussimatkalla vuoristossa sekalaisella porukalla. Minä olin ainut japanilainen, 20 v psykologian opiskelija Takaki Tomoda, muiden ollessa turisteja.Täysin tuulesta temmattu nimi... Bussi suistui vuoristotieltä alas ja tästä kauhumme alkoi. Mikään ei toiminut, emme saaneet yhteyttä mitenkään, alkoi sankka lumimyrsky ja löydettyämme tyhjän talon alkoi ulkopuolella kummitella. Peli oli sinänsä valitettavan tylsä, että kauhu ei tullut ulkopuolelta, vaan itsestämme. Lopulta kokeinen pelaaja päätti ajaa hahmonsa hulluksi ja kuten kuvasta näkyy, ampui Takakin haulikolla. Surullista. Heräsimme kuitenkin kuoltuamme taas bussista kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Mutta nyt uuteen peliin! Pelaamme jonkinlaista sovellutusta Forgotten Realmsista ja vampyyrinainen muuttui puolihaltija druidipojaksi. Aikamoinen muodonmuutos, jos minulta kysytään, en jaksaisi taas haltiaa enkä taikoja ja tässä hahmossa on molempia!:D

Forgotten Realms on ilmeisen fantasiapitoinen keskiaikapeli. Olemme jonkun random papin kokoama porukka, joka on allekirjoittanut sopimuksen kostaa Harpereiden organisaatiolle. Koska en tiedä Frogotten Realmsista mitään, kuten en mistään muustakaan, voin vain veikata, että he ovat enimmäkseen hyviksiä. Joka tapauksessa, he tapoivat minun, 19 vuotiaan Filipe Evenwoodin, perheeni ollessani 12 vuotta, mukaanlukien 5 vuotiaan siskoni Lilithin ja isäni veljen perheen. Äitini päiväkirjassa puhutaan Harperista nimeltä Perevell ja tälle vannon kostoa. Pakenin High Forestin metsään, jossa druidi otti minut suojiinsa ja kasvatti mieheksi.

Eiköhän tämä riitä tältä erää, menen nukkumaan.