Viikonloppuhypetystä

Lauantai oli harvinaisen erikoinen päivä. Lähdimme Helsinkiin M:n kanssa larppaamaan Twileca 3:seen agentteja joiden vanhemmat on kidnapattu kahden miljoonan lunnasvaatimuksilla. Löysimme baarista lupaavan mahdollisuuden saada 2 miljoonaa kiristämällä se eräältä hömelöltä multimirjardööriltä. M huumasi hänet ja minä sidoin patteriin, mutta valitettavasti meidät keskeytettiin ja VIP-tila vallattiin työnantajamme La Resistancen johdosta, muttemme jääneet kiinni huumaamisesta. Tämän jälkeen tulikin tukalat paikat, kun Coren kehittelemä tappava virus iski kaikkiin baarissa ja M:n hahmo kävi lähellä kuolemaa. Peli päättyi ennen kuin selvisi, saimmeko millään lunnasrahoja ja saiko minun hahmoni ajoissa vastalääkettä.

Larpin parasta antia oli ehdottomasti muihin pelaajiin tutustuminen, koska tämä oli meille molemmille ensimmäinen oikea larppi, jos ei lasketa koulun Roolipeli- ja fantasia kurssin loppularppia. Sen larpin pikkusiskoni oli myös Twilecassa ja oli kiva nähdä häntä uudestaan. Ilmeisesti Suomen larppiskene on aika pieni ja suurin osa samojen alueiden aktiivisista pelaajista tuntee toisensa. Nälkä kasvaa syödessä, enkä millään malta odottaa M:n omaa suurta projektia ^^

Se, mikä teki lauantaista juuri niin älyttömän oudon päivän, oli larpin jälkeiset juhlat Janakkalassa. Juhlista on saanutkin jo lukea lehtien skandaalinhakuisista uutisista "Turengin huumebileinä", mikä kyllä pitää paikkansa, mutta suurin osa uutisesta olikin muuten hieman jonkun toimittajan värittämää. Huvittavinta oli seurata, kuinka lehdet toisensä perään käyttivät samaa uutista tietolähteenään tarkistamatta lainkaan sen faktojen todenperäisyyttä. Asiallisin ja todenperäisin juttu löytyi Yleltä.

Kyseesä oli siis 2Gether-reivit Turengin Kuumolassa. Pääesiintyjä oli Englannista ja line up oli kellon ympäri täynnä psyketrancen huippuja. Erotuimme M:n kanssa hieman maanläheisestä mennikäiskansasta tulevaisuuteen sijoittuneilla larppiasuillamme. Varsinkin M loisti kirkkaan keltaisena UV-valoissa! :D

Kyllä, bileissä oli aivan selkeästi huumesuvaitsevainen ilmapiiri, mutta se oli muutenkin todella lämmin ja ihana Olen kuitenkin vasta jälkikäteen kuullut, että bileet taisivat olla luvattomat, vaikka lipustani maksoinkin. Ihmettelin toki jo paikanpäällä, ettei henkkareita kysytty eikä leikkipyssyistäni repussa välitetty.

Järjetyshäiriöitä bileissä oli tasan 0 kpl. Ei yhtään. Paikka oli siisti, ei missään lasinsiruja tai oksennuksia, mutta kuuma siellä tietysti oli. Koristelut olivat kuin toisesta maailmasta, en ole ikinä nähnyt niin hienoa ja antaumuksella laitettua juhlatilaa. Bilepuoli oli kuin toiselta planeetalta oleva metsä, jossa tamppasivat takkutukat ja muut psykedeelisen planeetan asukit. Lattiat oli peitetty villakankailla ja chill outin puolella ihmiset istuivat ja makoilivat lattialla sulassa sovussa aina jonkun heiluesssa suitsuketta polttaen. Porukka oli iloista, rauhallista ja ystävällistä ja näin ainoastaan yhden ihan sekaisin olevat miehen. Ketään en myöskään nähnyt "menevän seinillä", vai miten illasta uutisointiin. Poliisia ei kukaan tapahtuman Facebook-sivuilla kerro nähneensä, eikä bileitä siten myöskään keskeytetty poliisin toimesta. Kai se on julkisesti pakko niin väittää, koska eihän mitään luvatonta saa tehdä. Liikenteestä poliisi oli kai poistanut huumeiden vaikutuksen alaisena olevia kuskeja, mikä on tietysti hyvä asia.

Uutisoinneissa myös kerrottiin paikalla olleen noin sata parikymppistä nuorta (jopa Helsingistä asti!). Kaukaisimmat bilettäjät olivat kuitenkin vähintään Oulusta ja liput myyty loppuun, kuulemani mukaan 400, joista itse sain yhden viimeisistä. Oma seurani oli keskimäärin parikymppisiä, mutta sanoisin, että suurin osa juhlijoista oli sitä vanhempaa. Lieneekö haloosta johtuen facetapahtuma poistettu, mutta se oli täynnä kiitoksia juhlan jälkeen niin artisteilta kuin bilekansalta. Ei ole perus baarikeikkojen jälkeen samanlaista fiilistelyä, vaikka kuinka artisti kiittelisi fanejaan.

Näin bileissä oman kotikyläni takkutukkia tooodella pitkästä aikaa ja mieleeni jäi monta ihanaa ihmistä, jotka esimerkiksi vessajonossa juttelivat niitä näitä yhdessä porukassa, vaikkei siellä kukaan toisiaan tuntenut. Harmittamaan jäi ainoastaan se, että olin larpin jälkeen niin väsynyt, etten jaksanut kunnolla juhlia. Tulihan sitä monta tuntia pompittua, mutta kyyti lähti kotia kohti jo neljältä, vaikka bileet jatkuivat kymmeneen aamulla. En päässyt uutisten "transsitilaan", vaikka sinne selvin päin osaan tieni melko helposti oikealla tunnelmalla ja musiikilla. 2Getherin tunnelma oli parempi kuin ikinä osasin kuvitella, joten siitä se ei johtunut, olin vain liian väsynyt. Musiikki ei ole itselleni ihan sitä ominta, koska tanssin mieluiten musiikin inspiroimana. Musan ollessa jatkuvasti kliimaksissa alkaa mielikuvitus tyrehtyä ja on liian rankkaa bailata täysillä koko ajan. Chill outissa pääsi välillä lepäilemään ja sieltä sai todella hyvää ruokaa. Minun kielelleni se oli aika tulista, mutta HayneFirehairille juuri sopivaa. Hayne tilasi riisilautasen meille puoliksi, mutta olen aika varma, että molemmat lautaset olivat kokonaisia annoksia ;)

Sunnuntain nukuin ja lagasin koneella katsellen Muumeja. Toisen tuotantokauden Muumit eivät ole enää niin täydellisiä, mutta kahlaan kaikki jaksot läpi.

Huojennusta kohti

Jes, enää kauaa ei tarvitse avautua tähän blogiin maailmantuskasta, olemme sitä varten luomassa kahden muun samanlaisen maailmaa harteillaan kantavan ihmisen kanssa asiallista blogia yhdessä. Hieman jännittää, miten onnistuu kolmisin bloggaus, mutta otamme haasteen vastaan. Ajatus on muhinut keskuudessamme jo kuukausia ja nyt teimme päätöksen. Siihen, että saamme ensimmäisen postauksen kirjoitettua, saattaa mennä toiset puoli vuotta, mutta ei se mitään.

Tänään saimme HayneFirehairin kanssa kaikki laitteet toimimaan huomista virtuaaliohjausta virtuaaliohjauksesta varten! Naamani näkyi hallintaan otetun koneen tykin kautta seinällä ja kaiuttimista kuului ääneni... Hyi yök.

Tuleva blogi on yksi syy keventyneeseen mieleen, mutta suurin helpotuksen tunne tuli 29.1.2014, kun päätin aloittaa kasvissyöntikokeilun. Minua kannustamalla esimerkiksi kasvotusten olen yhden päivän lisää tällä linjalla ja jos haluaa laittaa kannustuksen myös vaikka facessa ja tekstiviestillä, olen taas pari päivää lisää ilman lihaa. Tällä hetkellä päiviä on kasassa 50, mikä on mielestäni todella vähän siihen nähden, että yksi ihminen voi kannustaa useita kertoja. Tempauksellani yritän saada hieman lisättyä tietoisuutta kulutuksemme vaikutuksista luontoon ja ihmisiä miettimään omaa osuuttaan siihen.

En syö ainakaan ennen 23.3.2014 lihaa, kanaa, ulkomaista kalaa enkä juustoa.Yritin tehdä muille mahdollisimman helpoksi "hyvän teon" tekemisen ja saada yksi ihminen olemaan yhden päivän ilman kuluttavaa liharuokaansa pelkän kannustuksen voimalla. Kävi osittain näin ja olen siitä iloinen, mutta se, mikä aiemmin sekasyöjäksi identifioituneelle tuli yllätyksenä, oli se järkyttävä raivo, minkä se aiheutti suurimmassa osassa muita sekasyöjiä. Aivan naurettavalla tavalla minua tultiin pilkkaamaan kokeilustani ja syyllistämään valinnastani. Mitä ihmettä? Uhkaako minun kuukauden kasvissyöntini niin pahasti muiden perusturvallisuutta, että olen mielummin olematta yhteydessä näihin ihmisiin? Yksi esimerkki tällaisesta on valittevasti lankoni "kannustus":

Nimenomaan tuon takiahan minä nyt määrätyksi ajasta luovun lihasta kokonaan, että joku saa ahnehtia vielä lisää sitä minunkin puolestani. Onneksi sain myös paljon tukea minulle tärkeiltä ihmisiltä ja kokeilen elämää näin hyvillä mielillä :)

Tietysti minun on helppo aloittaa kasvisssyönti, koska saan koulussa kasvisaterian joka päivä. Se on valitettavasti todella usein täynnä juustoa. Tänään tein kuitenkin aamupalaksi chirashi sushia ja koulun jälkeen uutta lempiruokaani, soijapallerosalaattia, ah ^^

Soijapallerosalaattiin tarvitset esimerkiksi:

Soijapyöryköitä
Smetanaa
(Nuudelia)
Keräkaalia
Salaattia
Kurkkua
Kesäkurpitsaa
Parsakaalia
Mung-pavun ituja
Herneenversoja
Ruohosipulia
Vehnänorasta
Tomaattia
Purjoa
Sipulia

Keitä soijapyörykät. Paista ne pannulla ja mausta esimerkiksi hunajalla, vaahterasiirapilla, tandoorilla, kanamausteella ja currylla. Keitä nuudelit ja pilko kaikki kasvikset. Laita kaikki yhteen kulhoon ja lisää lautaselle smetanaa. Nam!

Jos haluat, että olen vielä ainakin yhden päivän lisää kasvislinjalla, kerro se kommentissa :)

Terho

 Tässä on Terho!

Tauno sai tammikuussa pikkuveljen, Englannin crestin, joka sai nimekseen Terho. Terhon papereista löytyi sen syntymäkodin tiedot ja Terho onkin alunperin turkulainen Anaria's Simo ja syntynyt 14.10.2013. Toivoin sen auttavan Taunoa parantumaan, koska se on voinut laihasti Reinon kuolemasta asti.

Terho on nimensä mukaisesti todella terhakas. Se on pieni ja utelias, vaikka vielä vähän ujosteleekin. Syliin se on kova pissimään, varsinkin, jos vahingossa menee kutittamaan sen takapuolessa olevaa pientä valkoista läikkää...

Terho ostettiin Taunon kaveriksi ja Tauno vallan rakastui siihen. Laitoin Terhon ensin Taunon pikkuhäkkiin, jossa se juoksi päättömänä ympäriinsä, pelästytti Taunon, joka hyppäsi heinäkaukaloon, ja löysi lopulta puusillan alle turvaan. Kohta Taunokin juoksi sinne ja tuli aivan hiljaista.

Sitten Tauno tajusi, että sen häkissä oli juossut toinen marsu ja Terhon kyljessä se alkoi kurisemaan, kuin jo tuntisi kaverin. Terho ja Tauno olivat heti kavereita ja pölyn laskeuduttua laitoin niille isomman häkin.

Kun pojat olivat ensimmäistä kertaa olohuoneessa kävelyllä yhdessä, teki Terho varsinaisen katoamistempun. Tauno lähti keittiön kautta kotiin, mutta Terhoa ei näkynyt eikä kuulunut. Olin varma, ettei se ollut poistunut sohvan alta, mutta se ei ollut siellä. Tauno oli ilmeisesti hukannut myös Terhon, koska se lähti ilman sitä käymään tarkistamassa kissojen ruokakupin.

Aika kului ja entinen kämppikseni Taukki tuli käymään. Kolmistaan Taukin ja M:n kanssa etsimme Terhoa joka kolosta ja lokosesta ja aloin olla varma, että jos Terho on edelleen asunnossa, eikä kadonnut ilmaan, se on sohvan alla. Ei lattialla, vaan sohvan sisässä.

M nosti sohvaa ja minä kolusin, onko pohjassa mitään, minkä päälle Terho olisi voinut kiivetä. Ainoastaan sohvan jalat olivat kiinni pienessä levyssä, johon marsun ei pitäisi mahtua... Mutta sitten näin pienen kultaisen palleron vastakkaisella puolella levyn päällä nököttämässä. Terho oli ollut paikoillaan koko etsinnän ajan ja pääsi sylikyydillä kotiin, jossa Tauno jo odottikin.

Kerran Terho kiipesi sinne myöhemminkin, mutta nyt se on jo uskaltanut lähteä Taunon perässä tutkailemaan ympäristöä.

Taunoon Terholla on ollut valtava vaikutus. Kun koppiin tuli joku toinen jakamaan ruoat, täytyi Taunon pitää puolensa tai se saattaisi jäädä ilman. Pojat ovat syöneet hirmu hyvin ja Tauno on lihonut entisiin mittoihinsa ja on terve kuin pukki! Olen tosi onnellinen :)

ATC-ohjaus

Yhteisesti tehdyt kortit

Eilen luovan askartelun tunnilla pidimme parin kanssa ohjauksen muulle ryhmälle ATC-korteista, eli Artist Tarding Card -korteista. Teimme alkuun kaikki omia korttejamme, ja kahvitauon jälkeen aloitimme uudet. Parin minuutin päästä käskimme antaa kortit vasemmalla puolella istuvan jatkettaviksi, ja näin kiersivät kortit käyden jokaisen luona koristautumassa. Korteista tuli hienoja, ja kaikki pääsivät poistumaan oman tyylinsä mukavuusalueelta saadessaan jo aloitetun kortin käteensä.

ATC:t ovat käsin tehtyjä, uniikkeja keräilykortteja, joita vaihdellaan toisten taiteilijoiden kanssa. Kortti on standardikokoinen (64mm x 89mm eli 2,5 x 3,5 tuumaa) ja mahtuu suojamuoviin. ATC –kulttuuri on kehittyi nykymuotoonsa 1996 Sveitsissä, ja sen edeltäjä on niin kutsuttu postitaide, jossa taide on kaikkien sen käsittelijöiden nähtävillä, esimerkiksi kirjekuoren päällä.

ATC-kortteja vaihdellaan, eikä niitä saa myydä. ATC-korttien rinnalle on kehittynyt ACEO-kortit, joita voidaan myydä (Artist Cards, Editions and Originals). ACEO:t ovat lähempänä keräilykorttien alkuperää amerikkalaisia baseball-keräilykortteja, jotka tulivat purukumipaketeissa. Näiden rinnalla on vielä LTC:t, (Letterbox Trading Card), joissa kortin taiteeseen sisältyy leimattu kuva, mutta niitä ei vaihdella taiteilijoiden kanssa, vaan postilaatikoiden.

Keräilykorttikulttuuria ja leimausta yhdistetään myös geokätköilyyn ja sen kaltaiseen aarteenetsintään Letterboxingiin, jossa etsitään postilaatikko, jossa vihko, johon löytäjä lisää oman leimansa.

ATC:n tekemiseen tarvitset vain viivottimen, sakset tai leikkurin ja mitä tahansa materiaaleja, joita haluat käyttää. Kortin voi myös ommella tai huovuttaa. Kortti säilyy paremmin, kun käytät hapottomia materiaaleja, esimerkiksi scrapbookkaukseen tarkoitettuja tuotteita.