Oma koti

Viime yön nukuin makoisasti ensimmäistä yötä omassa kodissa ^^ Kodiksi sitä en vielä tunnista, kun se on niin tyhjä ja siellä kaikuu, mutta jahka saan kaiken roinan sinne, saan varmasti aikaiseksi kotoisan sotkun.

Viikon verran saan siellä huupastella ja touhuilla yksin ja erityisessä seurassa, ja sitten muuttaa Taukki-tyttöseni kämppiksekseni. (Taukki on partionimi, eikä mitenkään loukkaava, koska olemme Hirviä).

Ja parin viikon päästä saan perheenlisäystä! ;)
Tällä viikolla World Vision lähetti minulle kummityttöni osoitteen. Olen kerännyt Jeniferille tarroja, ja aion odottaa myttysiä, jotta voin esitellä nekin. Ensimmäinen kirje jännittää :3








Haa, selvitin, miksi tekstini muuttuu HTML-koodiksi! Olen käyttänyt sydäntä, ja se sekoittaa Bloggerin. Aika erikoista. <3 br="" hiii="">

Kummityttöni Jenifer

Aika pienestä lapsesta asti minulla on haaveena saada kummilapsi jostakin kehittyvästä maasta. Nyt, kun saan Kelalta säännölliset tuet, päätin osallistua World Visionin kummitoimintaan. Kummin valitseminen oli melkoisen karu toimitus, sain kuvan ja perustiedot lapsesta, ja saatoin painaa kahta nappia, Ryhdy kummiksi ja Seuraava lapsi. Kai se on pakko järjestää niin, koska kummilapsen täytyy olla kummia "miellyttävä", ettei motivaatio lahjoitukseen sitoutumiseen laske.

Valitsin kummilapsekseni viisivuotiaan Jeniferin Ugandasta, sillä hän oli ainut, joka hymyili kuvassa. Lisäksi hän piti pallopeleistä, joita itsekin rakastan. Jeniferillä on viisi sisarusta, ja molemmat vanhemmat ovat työttömiä.

Jenifer ei ole tytön kutsumanimi, vaan hänellä on paikallinen nimi, jolla häntä kutsutaan. World Vision saa Ugandasta vain papereihin kirjoitetun englanninkielisen nimen. Esimerkiksi Keniasta annetaan myös kutsumanimi.

Muutaman viikon kuluttua kummin ottamisesta World Vision lähetti minulle kummipaketin, jossa oli tietoa Ugandasta ja ohjeita kummiuteen, sekä maksuohjeet. Ensimmäisen maksun maksettuani sain kirjeenvaihtopaketin, jossa oli Jeniferin osoite. Kirjeen kulku kestää kumpaankin suuntaan noin neljä kuukautta.

Aivan sattumalta luin lehdestä naisesta, joka oli käynyt World Visionin opintomatkalla Ugandassa. Hänellä on myös viisivuotias kummityttö, samasta Kirewan kylästä, jossa Jeniferkin asuu. Päätin heti tekstin luettuani soittaa naiselle. Hän vastasikin, ja otti mielenkiintoni vastaan hyvin. Puhuimme, kaksi toisilleen tuntematonta, yli puoli tuntia puhelimessa yhteisestä aiheesta. Hän antoi loistavia vinkkejä siitä, mitä kirjeiden mukana voi lähettää. Mieleeni ei tullut, että voisin oikeasti lähettää tytölle vaatteita, saati lusikoita, joita ugandalaisilla lapsilla ei ole. Maissivelliä he olivat juoneet ja raapineet sen jälkeen loppuja tikuilla ja lehdillä.

Tärkein syy puheluuni oli se, että sain varmistuksen avun pääsystä perille. Kummilapselle saa lähettää kerran korkeintaan 400 euron lahjoituksen. Nainen kertoi kummista, joka oli lahjoittanut 200 euroa, ja perhe oli ostanut lapselle pyörän koulumatkoihin, vuohen ja lehmän.

Jossain vaiheessa meillä on kolmen kuukauden työharjoittelu, ja kävi vakavasti mielessä, että lähtisin Kirewaan World Visionille harjoitteluun. Sain siitä päähänpinttymän. Mitähän se kustantaisi...

Ravinteita ja lakupatukka

Mä olen pieni Muksis,
niin pienen pieni Muksis,
Oi saanhan,
lahjan,
lakupatukan.

Eli lakupakutan, koska lakupatukka oli pienenä liian vaikea sanoa.

Kokeilin ensimmäistä kertaa hennalla värjäämistä. Seuraukset olivat mielenkiintoiset.

Hennasta tuli vihreää ja nurmikontuoksuista töhnää. Tuntui, kuin olisin lannoittanut päätäni.

Jotain meni varmasti pieleen, koska otsani, rintani, niskani ja käteni olivat vihreät, ja myös hiukseni saivat vihertävän sävyn. Pestessäni lannoitetta ja väriä pois, taisin tulla yliherkäksi hennalle, sillä kasvoja, käsivarsia ja jalkoja alkoi kutittaa niin maan mokomasti. Pesin itseni niin kiireesti ja hyvin kuin voin. Kutina kyllä hellitti, mutta posket ja jalat punnoittavat lämpiminä, ja ainakin kuvittelen kokevani hengenahdistusta.

Onneksi minulla oli lohtupatukka. Lohtupatukka on yleensä suklaa- tai myslipatukka, ja se pitää olla mukana erityisesti tilanteissa, joissa on pieleenmenon mahdollisuus. Tämä oli tärkein oppi, jonka opin ylioppilaskirjoituksissa ystävältäni.

Viikko sitten vanhaksi mennyt jättilakupiippu Sodankylän Säästökuopasta! Voi se oli hyvää.

Melkein koko viikon olen pitänyt vain vihreitä vaatteita. Kummisetäni sanoi minut nähdessään, että näytän Kaalimadolta. Ei mikään hirmuisen mieltäylentävä kehu :D huomenna en pidä vihreitä vaatteita, sillä hiukseni haisevat ruoholta, enkä halua, että minua luullaan vielä ravinnepuikoksi.

Uutta oppia!

 Aivan mahtava viikko takana, ja huomenna jatkuu! Tiistaina aloitin mosaiikkityön, mutta se taitaa mennä kokonaan uusiksi. Keskiviikko oli vielä värikkäämpi, kolmeen mennessä olin tehnyt paloharjoituksen, ensiapuharjoituksen, maalannut taistelumaalit naamaan, huutanut ääneni käheäksi, puolustanut opintotukea, antanut ensiapua ja törmännyt poliitikkoihin. Sanoisin, että aika hyvin. 

Aamu alkoi siis silmät ristissä auditoriassa, jonne olin epähuomiossa saapunut jo tuntia etukäteen. Yhdeksältä aloitimme tutor-tunnin, mutta sitä ehti kulua n. 10 minuuttia, kun kuului palohälytys. Painuimme pihalle, josta ykköset käskettiin liikuntasaliin. Kyseessä oli siis harjoitus, jolla alkoi kriisipäivämme. Meidät jaettiin kahdeksaan ryhmään, ja lähdimme rastiradalle. Ensimmäiseen luokkaan astuessamme näky oli kutakuinkin melkoisen järkyttävä. Pöydällä oli verinen käsi, ja lattialla makasi verisiä tyyppejä. Ensiapuharjoituksen paikka. Piti paikata irtileikattu sormi, raketilla ampuneen nuken silmä, kännissä kaatuneen nuken pää, ja auton alle jääneen nuken avomurtuma. Erittäin mielenkiintoinen sessio, jonka kertaamisessa oppii aina jotain lisää.

Ulkona sammutimme tulipalon sammutuspeitolla. Tämän jälkeen tarkistin, että voin lähteä osoittamaan mieltäni. Bussimatkalla teimme sotamaalaukset ja harjoittelimme kovaäänistä läpsyttelyä vappuleluilla. Näpit irti opintotuesta! -suurmielenosoitus todella osoittautui suureksi. 

Eduskuntatalolla "pääsin" taas harjoittamaan ensiapua, sillä vieressäni kaatui nuori mies, jonka polvilumpio meni sijoiltaan. Ihmisiä oli ympärillä kirjaimellisesti tuhansia, eikä kukaan ympärillä tehnyt mitään. Lumpio kaikeksi onneksi meni itsekseen takaisin paikalleen, sillä ihmiset eivät suostuneet tekemään tilaa ja auttamaan. Lopulta järkkärit saivat ensiavun paikalle. Lähes heti episodin jälkeen olin törmätä Pekka Haavistoon, ja hyvä ettei Em pyörtynyt viereeni. Kaikki puolueet väittivät puoltavansa opintotukea lainapainoitteen sijaan. Mistähän koko idea siis oli lähtöisin...?

Joka tapauksessa saimme tahtomme läpi torstain kehysriihessä! ^^ Pelästyin jo, että pitää nähdä nälkää.

Ja oli sitä asiaa torstainakin. Opettelin käyttämään Photoshoppia, ja paneuduin siihen tänään lisää:

Loistavilla ohjeilla jopa minä ymmärsin, kuinka valokuvasta tehdään jatkuva kuva! Ihan tyytyväinen en ole tulokseen, mutta hienosäädön opettelen toiste. Pidän kuitenkin siitä, että sain ihanan inspiroivan kuvani juuri siihen käyttöön, johon sen halusinkin.

Tänään maalailin epävärejä ja metsästin niiden keskeltä harmaata. Käsitykseni väriopista on päivitetty kertaheitolla. Rakastan akvarellivärejä.

 Sitten <3 aloin="" edellisest="" ehk="" ett="" h="" hieman="" hiljaa="" idinneli="" ihania="" iso="" ja="" jo="" kahdeksan="" kehittynyt="" kerrasta="" kirjastosta="" kirjoja="" l="" meni="" muhkuun="" n="" neli="" olen="" on="" onkin="" opetella="" p="" pikku="" pikkuruisen="" puoli="" py="" ristyneeseen="" sanoa="" siin="" silloin="" t="" tekemiseen="" tekemist="" tunti.="" uudestaan="" vaikka="" valloittavan="" viiden="" virheit="" virkkaukseen="" voisi="" vuotta="" ytyi="">
Menin hieman sekaisin, kun tekstini ilmestyi tällaisena kesken kaiken julkaistuun tekstiin:

 data-blogger-escaped-aikaa="" data-blogger-escaped-aikaan="" data-blogger-escaped-edellisest="" data-blogger-escaped-ehk="" data-blogger-escaped-ett="" data-blogger-escaped-hassun="" data-blogger-escaped-hiljaa="" data-blogger-escaped-hittineli="" data-blogger-escaped-idinneli="" data-blogger-escaped-iso="" data-blogger-escaped-it="" data-blogger-escaped-ja="" data-blogger-escaped-kahdeksan="" data-blogger-escaped-kappaletta="" data-blogger-escaped-kehittynyt.="" data-blogger-escaped-kerrasta="" data-blogger-escaped-m="" data-blogger-escaped-mutta="" data-blogger-escaped-n="" data-blogger-escaped-olen="" data-blogger-escaped-on="" data-blogger-escaped-opettelin="" data-blogger-escaped-p="" data-blogger-escaped-pikku="" data-blogger-escaped-pikkuruiset="" data-blogger-escaped-pitk="" data-blogger-escaped-puolessa="" data-blogger-escaped-sain="" data-blogger-escaped-sanoa="" data-blogger-escaped-siin="" data-blogger-escaped-silloin="" data-blogger-escaped-st="" data-blogger-escaped-t="" data-blogger-escaped-tehty="" data-blogger-escaped-tekem="" data-blogger-escaped-tietysti="" data-blogger-escaped-tunnissa.="" data-blogger-escaped-uudestaan="" data-blogger-escaped-valloittavan="" data-blogger-escaped-viisi="" data-blogger-escaped-virheit="" data-blogger-escaped-vuodessa="" data-blogger-escaped-vuotta="" data-blogger-escaped-yksil="" data-blogger-escaped-ytyy="">

Jätän sen siihen, jos saan joskus selvitettyä, mitä siinä piti lukea ja mitä sille kävi.

Huomenna vielä punontaa, ja koitan muistaa kuvata linnunpesäni. Mukavaa viikonloppua :)

Lisää aikaa

Jah, näin kauan kesti saada raapustus aikaiseksi. Eipä tullut pitkä, kyllästyin ja laitan linkkejä :P Tekstin tallennuksessa ja muotoilussa Bloggerissa on toistaiseksi ongelmia.
 
Tässä siis ohjeet itselleni, kuinka selviän neljä vuotta stressaamatta kiireen kanssa:

Käytä aikasi tähän:

Ajattelu Kaikki lähtee tästä. Priorisoi, kirjoita ylös, aikatauluta.

Keskittyminen Häiritsevien tekijöiden poissulku, tehokasta touhua puoli tuntia, sitten tauko, ja uudestaan.  Kestityt vain käsillä olevaan asiaan, ja vain sen aikaa, kun keskityt siihen täysin.

Organisointi Tavarat sekaisin, ajatukset sekaisin, niin se vain on.

Suunnittelu Ryhmätyötä tehdessämme sovimme kaikille omat tehtävät, ja kaikki saavat tehdä ne omalla ajallaan. Ei tarvitse häslätä ja sumplia enää siinä vaiheessa, kun työtä pitäisi jo tehdä.

Valmistelu Kaikki askartelukamat kerralla pöydällä, ettei tarvitse rampata ees taas hakemassa lisää.

Älä käytä aikaasi tähän:

Jahkailu Se jos mikä lisää stressiä.  Jos jotain pitää tehdä, tee se heti.  Jos et tiskaa lautasta käytön jälkeen, joudut pesemään sen ennen kuin käytät sitä uudestaan. Siihen se ärsyttää sinua olemalla tiskipöydällä, eikä muutu puhtaaksi, vaikka kuinka kauan odottaisi.

Ajattelu Turhien asioiden murehtiminen vie energiaa tärkeiden asioiden sijaan.  Tosiasioiden hyväksyminen auttaa usein kummasti.  Se, että mietit mitä jos olisikin käynyt niin tai näin, ei hyödytä sinua mitenkään. 
Oppaita nopeaan lukemiseen, parempaan muistamiseen ja muuhun ajansäilytykseen:
Finlandia Akatemian pikalukuophjeet
Finlandia Akatemian muistamisohjeet 
iiteen pikalukuohjeet 
iiteen muistamisohjeet 
Inc. 24 tapaa säästää tunti 
Inc. aikataulutus yrittäjälle 
Inc. 7 tapaa olla stressitön työnarkomaani 
Älä tuhlaa aikaa valittamiseen!
Hyvejohtajuus- blogin valittamattaolemishaaste 
Inc. valittajan käsittelyohje
  

Päivän tuhinat

Tällä viikolla olen pohtinut ajankäyttöäni koulupäivien venyessä sinne viiteen (Paitsi tänään! Lähdin jo varttia vaille, mutta kiertelin tunnin kirppiksellä ja eksyin kotimatkalla. Tosin tulin kouluun kaksi tuntia etuajassa, mutta aika ei mennyt hukkaan, ja lähes puolet kurssilaisista oli 8.15 punomassa rottinkeja. Kirppiskierroksesta lisää myöhemmin). Olen ajankulua yrittänyt järkeillä aiemminkin, mutta lopputulos ei ole ollut läheskään tyydyttävä, mutta tänään sain todellisen inspiraation. Nyt minulla ei kuitenkaan ole aikaa sitä teille jakaa, sillä menen nyt nukkumaan. Tässä on ensimmäinen vihje ajan parempaan käyttöön ;) Odotellessanne voitte pohtia seuraavia kysymyksiä:

Miksi on aina kiire? Haluaako ihminen olla kiireinen? Minne aika tuntuu katoavan? Miksi ajantaju on erilainen eri tilanteissa, pidempi menomatkalla kuin tulomatkalla, ensiavun odotushuoneessa kuin tietokoneella pelatessa? Mihin aika pitäisi käyttää? Mihin ajan voi käyttää?

Huomenna saatte ehkä vastauksia. Näihin tunnelmiin, hyvää yötä!

Sinistä rottinkia!

Tänään sain kokeilla ensimmäistä kertaa värjäämistä. Kurssikaveri oli keitellyt muhevasti niininsä kauniin sinisessä värissä, ja koska se oli kymmen litran kattilassa, tungin sinne melkoisen vyyhdin rottinkia. Jouduin siis ostamaan uuden vyyhdin, koska edellinen loppui. Se on nyt 2,5 mm.

Kilon vyyhti

Noitakeitoksia

Valmis! Väri on luonnossa sinisempi.

 Aloitin värjäyksen n. puoli neljä, ja päätin, että tänään lähden aikaisin kotiin, jo neljältä. Värjäys kesti 20 minuuttia, ja sitä piti tunkea koko ajan kepeillä syvemmälle, koska vyyhti oli liian suuri kattilaan. Värjäysaine on myrkyllistä, eikä sitä saisi hengittää. Kädessä olivat keltaiset kumihanskat ja yllä oli ihana siniruutuinen muoviessu! Tyylikästä.

Mutta sitten innostuin, ja aloitin kaaostekniikalla pallon tekemistä. Myöhemmin näette, mitä siitä tulee ;) Niinpä kello olikin taas viisi, kun lähdin kotiin.

Tänään oli sentään muutakin, kuin punontaa. Kommunikaatio ja ryhmätyötaidot kurssilla tutustuimme transaktioihin ja viittomakieleen. Olin kurssista innoissani jo enne kuin tiesin mitä se sisältää, mutta sehän osoittautuikin paljon paremmaksi, kuin saatoin edes kuvitella!

Karhea Rontti

Ja näin, tadaa! Tein koko päivän rottinkikoria, ja pääsin lähtemään koulusta jo puoli viisi, kun loppui tekeminen ja materiaali. Käytännössä koko vyyhti meni, risuista aion tehdä vaikka harakanpesän.

Rontti on n. 35 cm korkean. 20 cm leveä. Rottinki oli 3 mm paksu. Levypohja. Tekniikkana palttina tuplaloimella ja tuplakuteella. Päättely kaksoisrabantilla. Kai aika suuret suunnitelmat ensimmäiseksi rottinkityöksi, mutta leijona ei voi haukata liian isoa palaa, se vain venyttää leukoja! (Saa lainata, muttei oo pakko hei.(oma lempparini oli kyllä Sanna-Raipe.)) Terveisin perfektionisti

Halusin tehdä tuplapalttinan heti, kun näin siitä esimerkin. Rontista ei kuitenkaan tullut samannäköistä, luultavasti rottingin paksuudesta ja loimivälin suuruudesta johtuen. Se kuitenkin kävi melko näppärästi, jahka pääsin sellaiseen vaiheeseen. Alku oli tuskaa, myönnän.

Näin se kävi:

Kopioin kurssikaverin levystä reiät ^^)
Porasin ne
Laitoin järjettömän pitkät (joku pieni mittavirhe..) loimet reikiin ja yritin saada pysymään paikallaan.
En nyt ole ihan varma, teinkö kimmeä vai fitsiä, mutta siitä se lähti. Vasenkätisenä lähdin tietysti tekemään väärin päin, eli oikeakätisesti vastapäivään. Alun virhe osoittautuikin aivan loistavaksi ideaksi, sillä loimet olivat niin pitkät, ettei työ olisi mahtunut syliin toisin päin. Tein ensin kahdella kuteella eripuolilta, ja yhdistin ne, kun olin saanut loimet pysymään aloillaan. Tässä vaiheessa lisäsin toiset loimet, ja aloitin kovan väännön. Siinä vaiheessa katkesi myös ensimmäinen loimi.

Tiukkaa mutkaa tehdessä käytössä oli koko aivakapasiteetti, käsivoimat, hampaat, varpaat, lattia ja vatsa. Olen tyytyväinen. Ensimmäisen siistin palttinakierroksen syntyessä tunne oli hurmaava. Levykin kastui muutamaan otteeseen aika reippaasti, mutta kesti sen loistavasti. Kääntävien viiden kerroksen tekemiseen meni kaksi tuntia. Tämän jälkeen oli sääret haavoilla ja peukalot rakoilla ja menin nukkumaan.

Aamulla jatkoin taas innoissani. Loimet katkeilivat ja kuteet olivat aina liian pitkiä aluksi ja silti ne loppuivat kesken. Suoristin loimia sukkapuikolla matkan edetessä. Kännykän unohdin laturiin, joten seuraavat kuvat työstä ovat vasta valmiista korista. Kasoisrabantin toinen osa oli jo aika vaikea päätellä. Sen siistiminen jää huomiseen.

Rontista tulee vihreä ja kannellinen. Tähän asti olen oikein onnellinen Rontista.

Rontti pesulla huopasaippuiden kanssa

40 jalkainen Rontti, waaa!

Kaksoirabantti

Pohja

Sisäpohja

Karhea Rontti!

Rentouttavaa rottinkia (not)

Iik! Tänään se alkoi, erittäin ihana päivä takana. Onko normaalia jäädä kouluun vapaaehtoisesti kuuteen asti tekemään rottinkikoria? Ei tähän asti ainakaan ole minua vapaaehtoisesti nähty opiskelemassa. Pelkään, että se mikä ei tähän asti ole ollut normaalia, muuttuu pian sellaiseksi. Aloitin saman tien vaikeimmalla tekniikalla, jota opiskellaan, palttinalla tuplaloimituksella. Aion tehdä lankarullille korin, sillä niitä kertyy nurkkiin pyörimään ja epämääräisiin muovipussirykelmiin.

Päivä oli antoisa, lehtori ja kurssilaiset aivan ihania ja puitteet hulppeat. En malta odottaa huovutuskurssia ja neulontaa ja virkkausta ja keramiikkaa ja ja ja...! Myös hirveä hinku kirppareille on edelleen vahva, ja jossain välissä pitäisi tehdä myös omia askareita. Onko kuuden päivän kouluviikko hieman liikaa...?

"Katso rottinkia silmiin, tunnet olosi rentoutuneeksi..."

Huomenna aloitan niinityöt, ja saan ehkä kuviakin aikaiseksi, jos pääsen irtautumaan koulusta hieman aikasemmin :)