Palohätyytin muuten toimii!

Se on sitten selvitty siitäkin juhlasta. Lähdimme Taukin (entinen kämppikseni, you know) kanssa jouluruokia pakoon mökille syömään suklaata, riisipuuroa ja juomaan glögiä... Oli mukavaa, vaikkei siis jouluruokia pakoon päästykään. Sää oli enemmän kuin syysreissulla, mutta kävimme silti avannossa. Valitettavasti meinasimme myös polttaa mökin. Takassa oli tulet niin kuin kuuluu, ja yht äkkiä sieltä loikkasi hiili lattialle. Minä sitä sitten heittämään takaisin takkaan, ja eikös sieltä lennä kunnon pölli alas, ei onneksi sentään syliin, olisi takki aika iloisesti ottanut tulta. Ryökäle oli kuitenkin ovelampi kuin edellinen kekäle, ja loikkasi suoraan muovimatolle, joka alkoi käryämään. Palovaroitin toimi jo ennen kuin koko huone täyttyi harmaasta savusta, ja niin pökkelö hiilineen lensi pian takaisin sinne mistä tulikin. Pulssin piti tosin tovi rauhoittua.

Hyvästä seurasta, ruoasta ja saunasta huolimatta jätin taas nukkumatta. Syntyjä syviä ja maailman mätyyttä pohdittuani nousin seitsemältä sytyttelemään takkaa uudelleen, ja lupasin, että saan mennä viideltä tänään nukkumaan. Jos yleensä aika rientää ja katoaa jäljettömiin, ei se tänään ole kulkenut sitten millään. Kaksi ateriaa ja elokuvaa myöhemmin pitäisi vieläkin jaksaa tunti keikkua. Edes koneella ei aika mene nopeammin, perhana! Mutta jos tänään menen (super)aikaisin nukkumaan, saan huomenna ehkä jotain aikaiseksi! Pitäisi saada kankaankuvioinnin kurssi kohtapuoliin kasaan.

Täytyy muuten hankkia kotiinkin palohälyttimet...

Zora ♥ Tatyana

Tänä syksynä olemme M:n kanssa pelanneet avaruuslasagnea, eli roolipelikerhon sci-fi pöytäroolipeliä. Tulimme mukaan porukkaan pelin jo alettua, joten saimme hahmoiksi valmiit npc-hahmot, pariskunnan Zora Buranekin ja Tatyana Aleksandrovna Kuznetsovan, jotka olivat kumpikin lääkäreitä standartoijia vastaan käydyn sodan aikana. Minun hahmoni oli Zora, tsekkiläistaustainen rauhallinen ja hiljainen kirurgi.Tatyanan ja Zoran yhteisenä haavena oli kuolemattoman ihmisen tekeminen käyttäen kyberneettisiä osia. En avaa peliä enempää, sillä ei siitä ota ulkopuolinen selkoa :D Tiistaina pidimme kerhon pikkujoulut ja pistimme pelin tauolle. Ensi vuonna aloitamme kaksi peliä, fantsun ja Vampire The Masquerade 20 v. juhlaversion. Pelaan seuraavaksi fantsussa vampyyriä Eleanor Fay, mutta tällä vampyyrillä ei ole mitään tekemistä Masqueraden vampyyrien kanssa, jotka kuulemma söisivät minut. Pelinjohto keksi jo, että stattini ovat päivällä negatiiviset ja yöllä positiiviset, mutta muuten hahmo on täysin tekemättä. Miestennielijä siitä silti tulee, jotta riittävä verensaanti on taattu... ;)

Tatyana

Zora

Surua

Terve,
yksi syy sille miksi on ollut vaikea postata mitään, on se, että minulla on enää kaksi lemmikkiä ja se on ollut hieman rankkaa. Reino sairastui ja kun se selvisi, sille oli liian myöhäistä tehdä mitään. Eläinlääkäri lopetti sen heti, kun otti meidät vastaan. Pieni Reino oli vasta yksivuotias, eikä sen sairastumiselle löytynyt syytä. Tämän jälkeen Tauno sairastui tai se vain jätti syömättä surunsa takia, ja se sai pepputulehduksen. Taunolla oli jo vähän liian pitkät hampaat, mutta niille ei voitu tehdä mitään marsun huonon kunnon takia. Taunon paino tippui ja luut törröttivät selässä ja minä ruokin sitä ruiskulla. Tauno oppi aika pian, että ruiskuruoka on aika hyvää ja syöminen helpottui.

Reino viimeisinä hetkinään odottamassa lääkäriä Tauno tukenaan

Reinoa ja Taunoa surressa kävi Myttysille köpelösti. Hulina onnistui karkaamaan terraariosta ja M:n kissa sai sen kiinni. Itkin Hulina kädessä olohuoneessa ja kävin tarkistamassa, että Telma ja Vilinä olivat vielä terraariossa ja pistin ison kissan lukkojen taakse. Odotin kaveria halimaan ja hänelle ovea avatessa oli Telma ilmestynyt kuolleena eteisen lattialle. Sen kohtalosta ei ole sen tarkempaa selvyyttä, mutta todennäköisesti sekin oli päässyt ulos ja törmännyt pikkukissaan. Puolessatoista viikossa menetin kolme lemmikkiäni ja hautasin ne vanhempieni takapihalle muiden marsujen viereen.

Reinon hauta Tompan vieressä

Valitettavasti Tauno ei syönyt mitään itse ja sen hampaat jatkoivat kasvua, kunnes niillä ei enää voinut syödä. Nyt Tauno on käynyt hammaslääkärissä ja syö taas ruiskusta pilttiä ja heinää, koska sen alahampaat irtosivat kokonaan, todennäköisesti jonkin puutostilan seurauksena, kun se ei ole saanut syötyä kovin monipuolisesti. Tauno on nyt puolitoistavuotias pikkupappa, koska sen stressistä kaljuuntuneet kohdat ovat saaneet uuden, harmaan karvat ja se tarvitsisi tekohampaat. Lääkärin mielestä Taunolla saattaa olla purentavika ja jatkossa sen hampaita tulisi lyhentää jopa parin kuukauden välein... Hmm.

Vilinä on selvinnyt hyvin yksinään, mutta luulen, että etsin sille silti uuden kodin.

Noh, nyt tämä uutinen on tässä, toivottavasti jatkan normaaliin tapaan.

Herätys ja haaste Mymmlanilta

Piitkästä aikaa puikoissa! Ja heti taas ongelmia Bloggerin tekstinmuokkauksen kanssa... Kestäkää tämä rumuus. Taukki muutti pois ja Crayon muutti kissoinensa tilalle, joten huusholli on tätä nykyä tupaten täys ja melko vaaleanpunainen. Koulu alkoi ja sen haasteet saman tien. Sain tänään myös Mymmlanilta haasteen!

Haastetun bloggaajan tulee

    kertoa 11 asiaa itsestään

    vastata haastajan kysymyksiin

    keksiä erinäinen määrä uusia kysymyksiä seuraaville

    haastaa muutama blogaaja

1. Olen krooninen myöhästelijä. Kelloni ovat aina edellä, sillä ilman sitä myöhästyisin varmaankin poikkeuksestta aina. Aliarvioin matka-ajat ja oman nopeuteni toimia.

2.  Olen koukussa sokeriin, pisten ja amen.

3. Säästän rahaa Laosin matkaa varten. Pyrin ostamaan kaiken seteleillä, ja laitan kaikki vaihtorahana saadut kolikot isoon lasipurnukkaan.

4. Minussa on perfektionistin vikaa. Olen samalla siis sekä hygieniafriikki että erittäin epäsiisti henkilö. Jos en pysty, enkä pystykään, ylläpitämään siisteyttä, räjähtää tavarat lattialle.

5. Minusta on todella vaikea keksiä itsestäni mitään järkevää kerrottavaa. Kohta pääsen tosin vauhtiin, ja sitten ei riitä 11 kohtaa.

6. En halua valittaa turhasta, varsinkaan kylmästä. Telttayöt helmikuisessa Lapissa teki sen tehtävän, ja kummityttö Ugandassa saa miettimään, etten missään tapauksessa ole köyhä tai varaton, vaikka jään reilusti alle suomalaisen köyhyysrajan.

7. Viime aikoina olen harrastanut tuohtumista ja varsin tehokkaasti. Tuohdun liikenteessä, radiota kuunnellessa, uutisia lukiessa ja katukuvaa katsellessa. Harmittavinta asiassa on, että aion aina tehdä kaikelle jotain.

8. Minulla on ihan riittävä keskittymiskyky tarvittaessa, mutta vapaa-ajalla viiletän ja teen viittä asiaa samaan aikaan, tai unohdan sen hetkisen puuhan ja kokeilen uutta. Minulla on yleensä aina muutama prokkis kesken. Jossain. Lattialla, useimmiten.

9. Yritän olla syömättä lihaa! Eettinen valinta, se on kuitenkin ympäristöystävällisempää kuin lihansyönti, poislukien riista. Ehkä vähän myös kirpaisee tuotantoeläinten elämä...

10. En osaa tehdä vain itseni takia mitään vähemmän mieluisaa, esimerkiksi ruokaa, motivaatio ei riitä, vaikka pidänkin ruoanlaitosta. Se kuitenkin häviää kaikelle huupastelulle.

11. Tämän hetken haavelistalla on vasaradulcimer, pallonivelnukke(ja), kunnon kamera, kuulokkeet ja Laos♡

Mymmlanin kysymykset:

Miten syksy sinussa ilmenee? 

Alan haaveilla kaaosta ja villasukista, värimaailmaani vaihtuu murrettuihin sävyihin ja fiilistelen ruskassa syksyn tuoksua outo hymy naamallani.

Pikareissu kauppaan vai leivontamaratoni? 

Ehdottomasti pikareissu, en saa kaupassa kulumaan aikaa muuta kuin eksymällä, mitä teen kaikissa nykyisissä vakkarikaupoissani varmaankin vielä toiset puoli vuotta...

 Milloin ihminen on mielestäsi aikuinen? 

Öö... Silloin, kun siltä loppuu kyky olla ajattelematta.

 Kuinka kauan on "vielä vähän aikaa"? 

Se on kymmenen minuuttia.

 Meneekö päivä pilalle jos aamulla on maito loppu? 

Ei, mutta jos kokista ei löydy, niin prkl... Ei vaan, vaihdoin kolan teehen.

Jos saisit kutsun Linnan juhliin, menisitkö? Miksi/miksi et? 

Riippuu varmaankin syystä, miksi minut on kutsuttu ja istuvasta presidentistä.

Mikä on mielestäsi "laaatuaikaa"? 

Kun saan olla ilman pakollista suorittamista. Varmaankin aina, kun saan olla kultani tai kavereideni kanssa. 

Maailman parasta kanaa

Haluatko tietää, miten helposti teet maailman parasta kanaa? Näin:

Kanaa
Hunajaa
Currya
Garam/Tikka Masalaa
Mustapippuria
Broilermaustetta

Lämmitä pannu ja sulata siinä reilusti hunajaa. Paahda kevyen ruskeaksi ja lisää runsaasti mausteita. Lisää kana, sekoita, paista. Voit jättää kanan muhimaan kannen alle ja marinoitumaan, nam.

Täydellinen suklaajuoma

Kuohukermaa
Sokeria
Suklaata
Maitoa

Kaada isoon mukiin desi kermaa. Lisää sokeria.

Paloittele suklaa kulhoon ja laita mikroon. Laita saman tien puolitoista minuuttia täydellä teholla.

Syö palanut suklaa.

Paloittele suklaa kulhoon ja laita mikroon. Sulata 15 sekuntia kerrallaan ja sekoita joka välissä.

Vatkaa kermaa mukissa ja kaada suklaa sinne.

Täytä loppumuki punaisella maidolla. Lisää kaakaojauhetta maun mukaan. Jatkojalosta lopusta kermasta täydellinen kuorrute juomasi päälle, ja raasta vielä suklaata päälle.

Vetäydy riippumattoon ja syvenny hyvään kirjaan. Nauti täydellisen pehmeästä makuelämyksestä, jossa on n. 15 prosenttia rasvaa, ja energiaa ja sokeria kolmen päivän edestä.

Käy vaa'alla. Lihoit juuri noin neljä kiloa. Voit hyvin paastota seuraavan päivän, koska ei tee mieli yhtään mitään.

Poneja ja pannaria

 Eilen kävimme mönksällä kaupassa hakemassa jäätelöä, ja söimme matkalla amppari- ja murkkujätskit, kuten lapsena teimme mummun kanssa. Mummun kanssa tosin vain käveltiin kauppaan.

Ponit hoideltiin ja laitettiin varjoon syömään ruohoa, tässä muutama kuva Kertusta ja Kanelista.

Serkku sattui saamaan kuvan Kertusta ihmettelemässä minua :)

Tämä päivä on ollut tosi mukava, mutta huippuhetki on ehkä kuitenkin ollut hetki, jolloin heräsin lopullisesti. Keittiöstä kuului kolinaa, ja "Ittu stana ittu!". Keittiössä haisi hieman palaneelta, serkku oli tekemässä aamupalaksi pannaria ♥ Puolet siitä oli kuitenkin kaatunut uunin pohjalle ja alkanut paistumaan. Tovin siivoilun jälkeen toinen yritys. Sitten hän huomasi sen menneen vinoon. Suoristus, ja sitten alkoi sujumaan.

Sitten pannari paloi.

Se osa, mikä ei mustunut, oli kuitenkin hyvää :) Loput päätyi koirille, jotka eivät myöskään valittaneet.

Lannanluontien jälkeen teimme taas pienen lenkin ratsain, niin että serkku ratsasti Leevillä ilman satulaa, ja minä pikkuisella Kanelilla ♥ Shettiksillä ratsastaminen on lapsuuteni hevoslehden mukaan "harvojen herkkua", ja minä olen niitä onnekkaita, jotka vielä parikymppisenä voivat siitä nauttia. Kaneli köpötti pikku jaloillaan, ja minä pelkäsin sen kompastuvan. Ensimmäinen ravi oli niin pompottavaa, että jo pohdin, etten ravaisi sittenkään toiste. Koitin sitten keventää, eikä siitä ollut mitään hyötyä, tahdissa oli mahdoton pysyä! Kanelia oli aluksi vaikea saada liikkeelle, mutta pian se innostui, ja olisi ravannut loppumatkan. Pari kertaa päästiin ottamaan muutama laukka-askelkin, ihanaa! ^^ Rastastuksen jälkeen pestiin kaikki koirat. Viiru oli kauhuissaan, kun Safis tuotiin märkänä takaisin, eikä meinannut millään suostua kävelemään oikeaan suuntaan.

Käytiin vielä Café Eugeniassa syömässä kanaa, ja aurinko paistoi!

Heppatytön unelma

Sellaista elämää elän tällä hetkellä :) Yksi lapsuuden haaveista, ja kenties hieman vanhemmankin, on täyttynyt: olen Västanfjärdissä hoitamassa hevosia, enkä ihan millä tahansa tallilla, vaan Rohaneilla, joka tekee mahtavia keskiaikasia turnajaisnäytöksiä, sen aikaa kun Ahvenanmaalla on Kustaa Vaasan päivät Kastelholman linnassa. Tulin serkkuni kaveriksi, ja hoidamme aamulla ja illalla hevoset ja koirat, ja muu aika nautitaan kesälomasta. Paikalla on neljä hevosta, kaksi ponia, kolme koiraa ja me.

Ensimmäisen kerran tutustuin Rohaneihin vuoden 2008 Hämeen Keskiaikamarkkoilla, jossa toimin heppatyttönä. Sitten taisin olla myös -10 markkinoilla ja viime vuonna osa-aikaheppatyttöilin Improsyhmä Suden keikkojen välissä. Keikat sujuivat muuten hyvin, ja pääsin kunnolla revittelemään ;) Markkinat jäivät kuitenkin hieman vajaiksi, koska Gitta kävi esityksen jälkeen vähän villinä, ja jätin jalkani kunnolla sen kavion alle. Tapaus sattui varsin pahaan aikaan, koska minun piti viikon päästä lähteä Lappiin viikon vaellukselle! :D Ensiaputeltan miehet olivat kummissaan, kun minä vain nauroin lompakko suussa, kun sattui niin perhanasti, ja vettä satoi. Jalkaan tuli kunnon sininen verikello, eikä koskaan ole mikään sattunut niin paljon. Lähdin sitten Juoppo-Eevan kyydillä päivystykseen. Röntgenissä ei näkynyt mitään, ja kuin ihmeen kaupalla se parani juuri parahiksi ennen vaellusta! Kyllä hieman jännitti :)

Näin ollen Rohanin hevoset ovat ainoa kontaktini hevosiin viime vuosien varrella, ja tänään pääsin ensimmäistä kertaa melkein kymmeneen vuoteen ratsastamaan! ♥ Suokki Leevi olikin jo vanha tuttu. Serkkuni otti metsäretkelle talutukseen mukaan shettikset Kanelin ja Kertun, mutta siitä ei tullut yhtään mitään, ja kolmikko kääntyi jossakin välissä takaisin. Leeviä häiritsi paarmat, ja se yritti muutamaan otteesen juosta niiltä karkuun. Mieli olisi tehnyt vähän ravata, mutta ei se nyt käynyt :) 

Paikalla on myös upea Alecto, Poju ja Pipetti, sekä koirat Viiru, Uhtu ja Safis, ja miljöönä kaunis maalaismaisema keskiaikasin höystein. Sanoisin, että mukavaa elämää.

Hömpän hömppää ja murinaa mediasta

Voii vitsit mä olen ihan rakastunu! ;)

Ahvenanmaan reissu oli aivan ihana ja Brändö! ♥ Sää suosi ja kaikkialla oli kaunista, ainakin melkein kaikkialla. Kukkia oli hirveästi! Samoin isoja etanoita, pikkuriikkisiä simpukan ja kotilon kuoria ja Kuhankuonolla sammakoita. Hiukkasen sateli yksi aamu ja taisi olla melkein koko ajan vastatuuli, mutta siitä viis.Tein vikana iltana 20 kukan seppeleen, jotta olisin nätti kesätyttö :)


Lokki kävi syömässä lautaselta. Lintu seisoi puhelinlangalla. Laguunissa oli 40 kyhmyjoutsenta. Kaikki tienpientareet olivat täynnä ihania metsämansikoita. Söin niitä, vaikkei olisi ehkä kannattanut.

Näin myös elämäni ensimmäistä kertaa automaattisen ruohonleikkurin. Se mörisi pitkin nurmikkoa ja poukkoili sinne tänne, kun se törmäsi esteeseen. Hauska kaveri.



Olin muutaman päivän lähes täydellisessä tiedottomuudentilassa koskien mantereen uutisia. Ja sitten tulin ihanalta rakkaussaarelta kotiin ärsyyntymään uutisvirrasta. Miksi ihmiset haluat käyttää sellaisen lehden nettipalvelua, joka otsikoi nykyään jo kaiken vähänkin epävirallisen kunnon 7 päivää -tyylillä "Tämä jokaisen tulisi tietää", "Oletko jo törmännyt tähän ilmiöön?" "Outo näky keskellä päivää: Katso kuva!" ? Argh totta tosiaan. Tämän päivän totaalinen top oli toimittajan tyhjäpäisyyden multihuipentuma Savon Sanomissa: anteeksi vain Anu Korhonen, että näin julmasti kritisoin asiatonta tekstiäsi. Sysään vastuun kuitenkin lehden päätoimittajalle, jonka työnä kuvittelen olevan lehden linjan pitäminen vastuullisena mediana. Korhosen otsikko Mies muuttui homosta alkoholista uskovaikseksi perheenisäksi - "Se oli uskomaton tilanne" kertoo erittäin selkeästi koko sensaatiohakuisen roskan sisällön. Eihän media koskaan ole millään tavalla riippumaton tai puolueeton, mutta tämä on jo todella aika räikeää propagandaa. Jos kyseessä ei olisi sanomalehti, pitäisi tätä pahana trollina, enkä provosoituisi moisesta roskasta. Mutta ah. Varsinainen niksipirkkakin lehden toimittajista löytyy: uusavuttomille ei ehkä tule itse mieleen, vaikka muutaman kymmenen kertaa sen kolapullon siihen kassalle kaataa, että ne kannattaa laittaa jo valmiiksi makuulle. Onpa hyvä, että joku sen savolaisille kertoo, jos siellä päin ei olla vielä moista muuten hoksattu.
linkki

Kotona oli myös pikku pirpanat valmiina valittamaan ruokakupin tyhjyydestä :) Mörsösten ohella vastaanotti kerrostaloasuntoon varsin vahva navetan tuoksu. Onneksi olen niin väsynyt, ettei hajuhaitta estä minua nukkumasta. Myös Taukki oli palannut retkiltänsä kotiin. Samaa huoneistoa asuttaessamme olemme viimeisen kuukauden aikana törmäneet jo kolme kertaa! :D

Törmäsin Turussa

Paperia, paperia, nättiä

 Tämän aamun herätys oli melko kummallinen, mutta nyt on hyvä paikka tehdä pieni postaus viime päivien puuhista. Sain idean, ja se oli pakko toteuttaa saman tien :) Samalla opiskelin nukkekodin tapiseeraamista, sillä olin suunnitellut käyttäväni samaa tekniikkaa seinäpaperien liimaamiseen.

 Tässä on tylsiä laatikoita Ikeasta, ja vanha aarrelaatikko, jonka olen lapsena "meri-kautenani" korisetellut Decoupage-tekniikalla serveteillä. Hieman kulunut aihe sai nyt lähteä uuden tieltä.

Decoupage-lakka oli kiinnittänyt servetin melko hyvin, joten tylsytin yhden kirurginveitsen terän rapsuttamalla kuvia pois. Ensimmäiseen laatikkoon (oikea yläkulma) sai jäädä sellaisenaan uuden paperin alle, eikä se näkynyt läpi paperin kuivuttua.

 Maalasin erikeepperivedellä paperin suoraan laatikkoon. Paperi oli ohutta scrapbook-paperia, ja se toimii hyvin. Jätin reunoihin kääntövaraa, jotta niistä tulisi siistit, mutta kuivuttuuan kaikki laatikot näyttivät siisteiltä, ja tekniikkavaihtelut olivat lopulta turhia. Kokeilin silti seuraavaan laatikkoon toista tapaa, ja leikkasin vain laatikon päädyn kokoisen paperin. Se oli helppo kiinnittää, keskeltä reunoja kohti maalaten. Kolmannen laatikon maalasin ensin liimalla, ja laitoin sitten vasta paperin päälle. Tämä tuntui sopivan parhaiten.
 Laatikon kylkiin käytin kahta hieman paksumpaa paperia, ja ne piti maalata ennen asettelua myös takapuolelta. Kuivuessaan laatikot näyttivät vielä aika rujoilta, ja jätin ne yöksi kuivumaan. Aamulla viimeistelin laatiko.


Liima jättää paperin päälle kuin pienen suojaavan kalvon, joka suojelee sitä auringossa haalistumiselta ja repeämiseltä. Liima suojaa myös lialta, tosin sitä ei voi pyyhkiä märällä rätillä. Liimakerros on kuitenkin helppo paikata, ja paperi vaihtaa, jos sille jotain sattuu.
 
Tällainen siitä tuli! :) Piiloonjäävä kylki on sininen, ja siinä lukee kaikenlaisia suloisia sanoja.






Illalla väkäsin myös liitutaulun  vähän nätimmäks.

Ja seuraavan työn kimppuun! Kärsineet foliot pois ja nättiä kukkapaperia tilalle.







Kasvatin äidille kestävämmän pionin serveteistä. Tuli tilaus kokonaiseen pionikimppuun ;)

Myttyset nukkuvat nykyisin juomapullon alla terraarion kulmassa, näkyvillä :) Vilinä on jossakin Hulinan ja Telman alla.

Tunnelmointia

Minun ja papan vihdat

Vitsakseni, vastahakseni

saunasulostuttajani

yläkuun raudus

on juhannus autus

Ja juuri tanssittiin Juhannustanssien Kesäillan valssi! Pistäppäs soppaan pippuri, ettei se soppa happane.... ;) Pappa keittää tuoreita perunoita, se on papan bravuuri. Ronskin sipulinen mureke on jo valmis. Tuoretta tilliä papalla kasvaa takapihalla. 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Viime viikolla oli Hämeenlinnassa taas häppeninkiä. Hämptönin ensimmäinen Zombie Walk, johon osallistui muuan kolme tyttöstä, Mawwi, Crayon ja minä.

Hassu juttu siinä oli se, että Mawwin kanssa tunsimme entuudestaan HAMKin improkurssin kautta, ja Crayoniin tutustuin rooli- ja fantasiapelikurssin huipennuksessa, Klaani-larpissa. Crayon kertoo siitäkin enemmän blogissaan. Crayonin blogi on pääasiassa kynsiblogi, ja Mawwi on lukenut sitä muutaman vuoden, bloginsa intressinä myös kynsienlaitto, ja tapasivat ensimmäistä kertaa Crayonin luona ennen zombeilua :D Avoimia ihmisiä ovat ystäväni. Crayon on myös elokuussa järjestämässä Tutun ensimmäistä Zombie Walkia.

Crayon oli balleriinazombie, Mawwi hyvin paiseinen goottizombie ja minä hukkunut. Cayonin ja Mawwin auenneen nahan oli Crayon tehnyt nestemäisellä lateksilla, ja minun märät hiukset oli Crayon loi kaatamalla niihin kookosöljyä! :D tuoksu oli hyvä, mutta viileässä säässä hiukset kovettuivat. Pois öljyn pesin fairyllä...

Mawwin blogi, Lihisbingo.

Mawwin Zombie Walk -postaus, featuring Crayon ja Silva.

Crayonin blogi, Colouring my life. Viimeisin postaus Crayonin valmistautumisesta Klaani-larppiin.

Keittiöpuuhastelua

Nytpä aloitan kokkailujeni julkistamisen! Olen surkea lukemaan mittoja, minulla ei koskaan ole tarvittavia aineksia, vain päähänpistoja, ja sellaisen sattuessa on leivottava nyt ja heti, eikä lähdettävä kauppaan. Tämän seurauksena on syntynyt jos jonkinlaista sotkua ja joskus ihan herkkujakin :)
Tässä tulee Kokeilukeittiö! (Varoitus! Ei sovellu uusavuttomille, esim. jenkeille. P.S: omalla vastuulla)


Sileät valkosuklaa-daimkuppikakut n. 12 kpl

Kullalle, koska rakkaudella leivottuja

Daim-rakeita
valkosuklaata
vehnäjauhoja
sokeria
2 kananmunaa
leivinjauhetta
perunajauhetta
(olikohan enää muuta...)

Vatkaa munat ja sokeria vaahdoksi, lisää vehnäjauhoa, perunajauhoa ja leivinjauhetta. Sekoita. Lisää vettä, koska tuli liian paksua.

Kaada kakkupapereihin. Älä kaada liikaa, koska tulee muuten uunissa yli. Muffinsivuoka, jonka sain tuparilahjaksi yläkerran okolta, jolta ostin sohvani, pelasti tällä kertaa. Viime kokeilulla kuppikakut levisivät pellille.

Ripottele Daim-rakeita joukkoon. Säästä jokunen koristeeksi ja erikseen syötäväksi.

Pistä uuniin ja ota pois kun kypsiä.

Sulata  valkosuklaata ja värjää se oudon väriseksi. Levitä hieman jäähtyneiden kakkujen päälle. Koristele, ennen kuin suklaa jähmettyy.

Tarjoa onnekkaille!


 
Todellinen sekasipulileipä
 
kuivahiivaa
suolaa
valkosipulijauhetta
paahdettu sipulirouhetta
tuore maustekrassia
tuore ruohosipulia
ruohosipuli-tuorejuustoa
yrttiöljyä
ruisjauhoja
vehnäjauhoja
soijajauhoja
perunajauhoja
spelttihiutaleita
kaurahiutaleita
purkkiin kerättyjä murut ja muut kuivat leivät


Sotke ihan kaikki yhteen, mielellään sauvasekoittimella. Vaivaa ja jätä nousemaan. Paista.

Tarjoa kokeilunhaluisille, nälkäisille ja uhkarohkeille. (Oikeasti ihan hyvää, kova pinta ja murentaa paljon.)

Lundby of Sweden Renovation

Papalla on ollut koko lapsuuteni vanha 70-luvun Lundby Gothenburg -nukkekoti. Se on kalusteineen kulutettu moneen otteeseen, ja aina olen haaveillut sen laittamista nätiksi. Aurinko on haalistanut sen tapetit ja liima kuivunut neljässäkymmenessä vuodessa niin, että katosta taloa nostaessani katto irtosi. Muovireunus katossa oli halkeillut, ja pistin sen kokonaan poikki ja roskiin.

Talossa on kiertänyt kuparilangalla sähköt, ja tapetti talon takana on tummunut niiden kohdalta. Remontoituun taloon ei toistaiseksi ole tulossa sähköjä. 

 

 Etureunan muovikehikko oli ilmeisesti ainut, mikä piti taloa enää koossa. Kun irrotin sen, kaikki seinät alkoivat irtoilla kuin itsekseen. Liima oli kivikovaa.

Seinä- ja lattiapapereiden irroittaminen osoittautui haastavaksi urakaksi. Paperi on ohutta, ja se on liimattu kunnolla kiinni. Niistä mitään ei jää jäljelle, koska mikään ei ole siinä kunnossa, vaikka osa kauniita ovatkin.

Kahden päivän remontin jälkeen talo on nurin

Mawsuja

(Teksi jo kerran eilen julkaistu, jälleen ongelmia bloggerin kanssa)
Olette varmaan kuulleet hulluista kissanaisista... Minä en ole sellainen, vaan hullu jyrsijänainen! :D Makuuhuoneeni on valloittanut häkkien meri ja joka paikassa on purua. Sain kesäksi kolme hoitolasta lisää.

Luokseni tuli eilen Turusta asti kolme pientä tyttömarsua, Hulda-neiti, Liina ja Penny. Ei tarvine sanoakaan, että hulina huoneessani meni aivan vallattomaksi, kun pojat tajusivat, että naapureiksi on tullut tyttöjä.

Tytöt kotiutuivat yllättävän nopsaan, ja häkkien löydettyä paikat päästin tytöt häkistä. Pojat olivat tässä vaiheessa paniikissa omassa lomahäkissään, rintarinnan heinäkaukalon alla. Tytöt eivät arastelleet, joten päästin Taunon lattialle. Siitähän se häppeninki sitten alkoi.

Tauno heitti nurkkaan kaikki ujostelunsa, ja ahdisteli erityisesti Pennyä. Kun Tauno jatkoi tutustumisyrityksiä turhan holtittomasti, ja Liinaa ja Pennyä häiritsi sen innokkus, laitoin Taunon isoon häkkiin rauhoittumaan. Ei rauhoittunut, vaan söi kaltereitaan tarmokkaasti.

Reino osoittautui hieman maltillisemmaksi, mutta ihan yhtä innokkaaksi. Arka pikku-Liina kurisi aluksi jopa hieman takaisin, mutta Reino pääsi myös pikapikaa häkkiin Taunon kanssa. Ainoastaan Hulda-neiti pyöri rauhassa tutkimassa huonetta, ja kävi kaikki nurkat läpi. Annoin tyttöjen hääräillä lattialla rauhassa vielä tovin.

Tauno ja Reino eivät kuitenkaan enää sopineet samaan häkkiin. Tauno vaati Reinolta liikaa läheisyyttä, ja kurinoitten välillä kävi kiljunta ja tappelu. Reinon siirsin lomahäkkiin, mutta pojat jatkoivat molemmat silti riehumista. Lopulta molemmat olivat rauhassa lomahäkissä, toisella puolella huonetta tytöt unohtaineina.

Kun Reino ja Tauno ovat tähän asti olleet säikkyjä ja sietäneet hyvin huonosti ihmisen liikettä, ei kumpaakaan kiinnostanut lattialla minun pyörimiseni. Pojat jopa kurisivat, kun rapsutin niitä! Tytöt opettivat siis samantien hieman rohkeutta pikku nössyköille :3

Tänään on jatkunut kutakuinkin samanlainen show poikien osalta. Voi ressukoita, kun eivät pääse mielihalujansa toteuttelemaan. Keksivät kuitenkin hauskan leikin: karuselli uudessa mökissä, ikkunasta sisään ja ovesta ulos.

Tässä on pikkuinen Reino

Tässä ei ihan niin pieni Tauno

Reino testaa uutta mökkiä

Kaunis hoitolapsi Penny

Ujo Liina-kulta

Reipas ja kuvauksellinen Hulda-neiti

Kesäkesäkesä!

Ilouutisia, perheenlisäystä! Viime viikolla sain kaveriksi kaksi abessiinialaista poikamarsu, Reinon ja Taunon! :3 ihanaa ^^ Pojat ovat kotiutuneet todella hyvin, mutta pelkäävät ihan suotta ja ihan liikaa ihmisiä. Myttysten kanssa pojat tulivat hyvin toimeen, tosin Telma totesi asiakseen parin tunnin tutustumisen jälkeen ruveta isottelemaan. Sai pikalennon terraarioon :D Parvekkeen salaattipuska on kutistunut uhkaavasti poikien saapumisen jälkeen.

Tällainen meni tänään ikkunan ali:

Sillä aikaa, kun en ole päivitellyt blogia, olen touhunnut kaikenlaista muuta kivaa, ja erityisesti viettänyt aikaa kullannuppuni kanssa. Suosittelen käymään Iittalassa naivistinäyttelyssä, oli tosi hyvä :) Tapahtumia on ollut riittävästi, mm. Hattulapäivät ja vanhojen autojen kokoontumisajot, ja Kesäloma Expressissä olin serkkun kanssa kuuntelemassa Haloo Helsinki!:ä ja ajelemassa avoautolla, kotikunnalla käväisemässä JVGn ilmaiskeikalla ja katsomassa katusählyturnausta, uimassa, pienellä metsäretkellä Tenholan linnavuorella ja extemporee-roadtripilla naapurikunnissa :D Bongattu reissulla kettu, valkohäntäkauriita, pari peuraa ja hirviäiti vasansa kanssa. Ei ole huonosti alkanut tämä kesä ei. Sama rumba jatkuu tällä viikolla!

Ja nyt kun netti toimii jotenkuten kohteliaasti, saatte kuvia:

Apparan uimahyppytorni

Taalainkoivu löytyi keskustasta

Aamu linnavuorella

30-luvun linja-auto

This post is in English :D

To my diar.. dier... dear friend Ritchie < 3 (yes, hearts won't work) A post in English!

Yesterday was just purrfect! I slept only 2 hours, but I didn't mind and went for a long walking trip. I found a forrest near the center (well, not near, but if I have a few hours, I'll get back there)! There were lots of pretty lil blue flowers, which I first tought to be protected Pulsatilla patens, but it was Anemone hepatica, so I took a few to bring home. Then I found four more flowers, most of them were not on natural Finnish flora, so I had to take them with me aswell, and then I saw my spring's first Tussilago farfara! I picked them too, and then some birch braches. Now they're pretty in my livingroom. On the way home I gave a pair of my Anemones to a totally random old lady :D It gave such a great joy, and I hope I gave joy to her too.

 I walked the rest of the day with my good old pal Noonu, and i climbed to a big big willow, nowadays rare Salix alba 'Sibirica'. It's been a way long time since the last time I picked flowers and climbed to a tree :)

Real life troll's and spam

Törmäsin huvittaviin molopäihin tänään(kin) netin syövereissä. Olen ollut hiljaisella päällä viime aikoina, koska en ole saanut tehtyä mitään aikaiseksi. Nyt olen kuietnkin niin huvittunut, että on pakko postata :D

Todellisuudessa aion vain teille kaksi linkkiä kahden lupaavan suomalaistytön älynväläyksiin:

Missi-Maija ja Aino Kopra, ja kuva ei ole syyttä Riemurasiassa ja Naurunappulassa :D

Toinen hämmennystä aiheuttanut aihe on spämmibotit, joista bloginpitäjät kärsivät. Ihmettelin aikani, pitä piruja ovat Filmhill ja Vampirestat, koska niistä tulee jatkuvasti visiittejä, mutten ymmärrä sivustoja. Syy kuitenkin selvisi, ne ovat vain botteja, jotka lähettävät sivulle väärää informaatiota. Nyt kun lopetan paluuvierailut sivuille, toivon, että ne lopettavat. Aiheesta englanniksi kunnon pätkä, ja pitkä lista sivuja, jotka toimivat näin, sivuilla Professor Mungleton

By the way, paras hakutulos jolla on päädytty blogiini, on "irtileikattu sormi, ensiapu". Toivottavasti ei ollut hätätilanne, en nimittäin kertonut kuinka sen nukkeraukan kriisipäivänä paikkasin... :D

Ja ystäväni mieliksi, teen postauksen myös englanniksi. Sinne päivieni kuulumiset, sillä eilinen oli herkkua :3 Zau!

Tämä kaupunki

Tänäänkin olen kummastellut tätä kaupunkia. Se on harmaa eivätkä ihmiset ole iloisia. Muutaman mummon kanssa olemme vaihtaneet hymyjä. Teinit ovat kaikki samannäköisiä, äänekästä massaa, josta huokuu typeryys ja hyväksytyksi tulemisen tarve. Kaupungissa haisee.

Rullaluisteluun tämä kaupunki vasta kamala onkin. Koko kevään olen odottanut, että hiekoitus pyyhitään kävelyteiltä ja kuunnellut, kuinka putsiputsikoneet metelöivät korttelissa. Innoissani, täydellisessä erehdyksessä, lähdin rullistelemaan kouluun, ja jo kotona ääni päässäni totesi, että kävellen olisit jo perillä. Oli erilaista, erikoikoista ja eritasoista laatoitusta, huonokuntoista asfalttia, märkää asfalttia, multaista asfalttia, hiekkaista asfalttia, pelkkää hiekkaa, soraa, ylämäkiä, rotvallin reunoja, kaivonkansia ja kivisiä ojituksia. Koko koulumatkalla ei ollut yhden ainutta pätkää, jonka olisi voinut oikeasti rullistella. Kaiken huipuksi koululla ei ollut ketään, muut olivat tutustumasas Kiipulassa. Always alone.

Mutta nyt itää jo mansikatkin! ^^ Retiisejä on noussut vain kaksi, mutta ne eivät mahdu jakamaan samaa purkkia. Täytyy hankkia lisää kukkaruukkuja. 

Lähes täydellinen päivä

Aurinko paistoi pilvetömältä taivaalta ^^ keitin teet ja menin taas parvekkeelle onnellisena. Ulkoilutin kukkapurkkeja. Taas oli lisää itäneitä! Jopa Taukin kirsikkatomaatit kurkkasivat mullasta. Näin kesäni ensimmäisen kärpäsen. Se kuitenkin hukuttautui teekuppiini. Muisto siitä jäi valokuvaan.
Olen luvannut syöttää kullalleni herkkuja, joten rupesin leipomaan muffinseja. Tein omalla "sinne päin" -reseptillä taikinan. Ei ollut ruokasoodaa, leivinjauhetta, perunajauhoa eikä edes hiivaa, mutta muffinsit nousivat hienosti uunissa. Niille kävi kuitenkin samoin, kuin leivonnaisilleni yleensä, eli ne lässähtivät. Niistä tuli rumia, mutta hyviä!
Tein vadelma-valkosuklaamuffinseja, mustikka-valkosuklaamuffinseja ja mustikka-karpalo-vadelma-kerrosmuffinseja. Osan päällystin valkosuklaakuorrutteella, johon lisäsin makua Irish Cream -siirapilla. Se näyttää kinuskilta, mutta sitä inhoan.
Kesäpäivä olisi ollut täydellinen, jos joku olisi niitä vielä tullut maistamaan, mutta eihän sitä vielä liian onnellinen saa olla, onhan vasta maaliskuu.

Parvekekesä

Teippasin tervetuloakyltin oveen

Koulussa käsipaperiteline

Kesä kävi tänään parvekkeella, kuumotti sisälle oikein kunnolla. Kyllä kohta kasvit itää! Taukin ruusukaalit olivat ainakin nostaneet päänsä mullasta. Ihana päivä, auringossa lekottelua. Nauttiessani kesäparvekkeella huomasin myös, että täällä kaupungissa on lokkeja! Niiden äänet täydensivät kesäpäiväni. Nyt illalla tosin huomasin, että Myttyset pelkäävät niiden huutoa.

 Vaaleanruskeana kotiin tullut Hulina on saanut lisää pigmenttiä. Vaaleanruskeaa siitä on enää häntä ja otsa, muuten se on tullut äitinsä väriseksi harmaanruskeaksi. Hulina on ollut myös kaikkein sosiaalisin. Vielä kaupassa yliaktiivinen Vilinä on on rauhoittunut, ja ujostelee muita enemmän. Sillä on jokin pesänrakennusvimma meneillään, se kulkee heinätukko suussa pitkin terraariota ja vie pesäputkeen, jonka Taukki sai postissa. Tyttäret tosin tappelevat aina hiekkalaatikossa, joka muuttuu todelliseksi nyrkkeilykehäksi, kun molempien on päästävä samaan aikaan kylpemään. Ne todella seisovat takajaloillaan ja työntävät toisiaan laatikon seiniin. Luulen, että Hulina on voittanut hierarkiassa Vilinän.

Telma on häirikkö. Se jää kulmiin jumittamaan ja raapimaan, ja penkoo kaikki purut, joten käytävät ovat pelkän lasin päällä ja pesän ulkopuolella on valtaisat purukeot. Joku on myös purrut poikki tikapuiten ylimmän puolan. Heinät tytöt ovat piilottaneen pesäkoloihinsa. Eilen löytyi myös minttukiekko, jonka joku oli jo ensimmäisellä viikolla piilottanut. Telma oli tänään pitkällä visiitillä olohuoneessa, ja viihtyi sosiaalisena vieraan kädellä.

Kaikki ovat uteliaita, ja seisovat usein keskellä terraariota katselemassa. Ne myös pelästyttelevät toisiaan. Kun yksi saa jonkin vimman juosta piiloon, pelästyvät kaksi muuta ja juoksevat myös karkuun. Kohta Telma jo kurkistaakin putkesta, ja ihmettelee, mikä vaara nyt muka oli. Eivät ole vielä oppineet, ettei kotona tarvitse pelätä.

Mutta yhtä en ymmärrä. Telma on edelleen isoin, ja voi olla, etteivät tytöt siitä enää kasva. Kun Telma potkii kaikki purut pois, jää juomapullo aina huonosti. Joko sen alle on kasattu purua niin paljon, että vesi valuu pullosta, eikä siitä pääse juomaan, tai sen alta on kadonnut kaikki puru, eikä tytöt enää yletä juomaan. Saan joka päivä siirtää pulloa ja etsiä ruokakupin.

Eilen jatkoin istuttamista. Tänään multaan pääsivät persilja, leijonankita, kesäharso, rucola, basilica Dark Opal ja maustebasilica, lehtisalaatti, jääsalaatti, sitruunamelissa, kukkakaali, avomaakurkku ja punavalkoinen retiisi.

Ikkunalaudalle ei enää mahtunut, sillä siellä oli ennestään myös Taukin ruusukaalit ja kirsikkatomaatit, joten työnsin pirttipöydän sen jatkoksi. Siihen mahtuivat, ja pöytä oli heti enemmän käytössä. Myös Taukkia miellytti uusi järjestys.

Kaupunki-istutusta

Pöydän ollessa viekoittelevasti auringossa, innostuin siivouksen sijaan maalaamaan. Yllätys yllätys. Ensin maalasin perinteiselle paperille koivuja ja alennuksesta ostettujen taulujen päälle valkoisen maalauspohjaksi, mutta kohta jo maalasin akryylimaaleilla parvekkeen hyllykköä. Se sai hyllyjensä reunaan vihreät raidat.

Maalia riitti, joten valkoinen kukkaruukkukin sai uuden värin. Sitten innostuin maalaamaan raidat pitkään parvekelaatikkoon. Tämän jälkeen olin puhki, ja suunnittelin nukkumaanmenoa.

Hieman kahdeksan jälkeen tehdessäni mustikkamaitoa, muistin, että menenkin saunaan!
Kiiruhdin mustikkamaidon kanssa saunaan. Se oli yllättävän hieno, niin kuin kaikki tässä taloyhtiössä. Rentouduin isossa saunassa, ja mikä luksus se olikaan yksin. Saunan jälkeen maalasin vielä naapurille kiitoskortin saunavuoron lainasta. Päiväni oli täydellinen, ja se on kiva jakaa teille.

Kierrätystä

 Vilinä työnsi juuri päänsä terraarion lasikaton alta o.O Täytyy teipata se kiinni, ettei se bodari saa toistekin kantta nostettua. Öitä.