Armas kevät ja armoton kasvimaainnotus

Olen viettänyt viikkoa papan luona kevätmielin ja haaveillut kesästä ja tulevasta sadonkorjuusta, koska aloitin aidan taakse joutomaalle omaa kasvimaata. Tänään nousi maasta krookukset, ainakaan eilen en niitä vielä huomannut. Otin kaikista pikkuisista kukkimaan alkaneista kasveista tänään kuvat, kun pyörin tutkimassa  pihaa.

Kasvimaasta on tulossa mahdottoman suuri! En vain ole aloittanutkaan vielä kylvämistä... Huomenna, luvatusta sateesta huolimatta, aion istuttaa purkkeihin itämään taimena istutettavat kasvit, ja kun olen saanut kasvimaan käännettyä, kylvän sinne muut nyt istutettavat siemenet. Sitten odotan trulleja oven taakse ja jatkan uuden simstarinan luontia...

Papan takapihan takana on puistoalue, jonne on kaavoitettu lasten leikkipuisto, jota sinne ei koskaan ole tullut yli menevän voimalinjan takia, eikä sille ole ollut käyttöä. Pappa ja naapurit pitivät sitä pitkään siistinä, kun olin lapsi, tai naapurin setä teki puolitoista metriseen heinikkoon labyrintin meille, jossa lenkkeilimme, mutta nyt papan ja naapureiden vanhennuttua kunta ajelee sen pyynnöstä kerran kesässä, muuten se on vain joutomaata.

Tällä viikolla otin  kuokan käteen ja aloin hakkaamaan sinne kasvimaata. Aivan järjetöntä hommaa, tosin se on helpottunut parissa päivässä todella paljon, kun maa alkoi sulaa sateiden ansiosta. Käännettyä kasvimaata on nyt ehkä jo kaksi neliötä ja sinne pitäisi saada mahtumaan ainakin kahtakymmentä kasvia... Hieman takapakkia otin, kun maa paljastui aivan saviseksi, mutta papan aidan taakse viemät narsissin sipulit ainakin suojelevat myyriltä, jos ne edes noin savisessa maassa viihtyvät. Keskeltä peltoa löytyneen, jostain puutarhasta ilmiselvästi karanneen kasvin kävin nostamassa ja siirtämässä narsissien viereen, jottei se huku heinien alle, kun ne alkavat kasvamaan. En tiedä vielä mikä se on.

Onneksi saan kaivettua saven pois ja laitettua tilalle multaa ja hevosen lantaa, joka on palanut kompostissa muovipussissa jo muutaman vuoden oikein sopivaksi. Kauhea työ hippeillä kuokan ja lapion kanssa, mutta ei sitä muutakaan voi.

Suunnitelmien mukaan kasvimaalle on tulossa näin hurja määrä kasviksia ja kukkia:
Pillisipuli, purjosipuli, ruiskaunokki, päivänkakkara, vihanneskrassi, persilja, lehtisalaatti, jäävuorisalaatti, tilli, pinaatti, nauris, silpoydinherne, porkkana, retiisi, kamomillasaunio, isosilkkikukka, kesäharso, kesämalvikki, ruusukaali, avomaankurkku, kesäkurpitsa, kirsikkatomaatti, jättikurpista, kukkakaali, hajuherne, leijonankita, rukolasalaatti, violetti basilika, sitruunamelissa, maustebasilika, kuukausimansikka, auringonkukka ja peruna. Lisäksi kokeilen idättää avocadoa.

Että näin. Kuvastaa täysin sitä, kuinka kaikki lähtee minulta käsistä, kun jostain innostun. Suurin osa siemenistä on ostettu jo viime kesän parvekepuutarhaa varten, josta, yllätys, ei tullut mitään. Taukki sai kasvatettua tomaatit, muuten taisi kaikki kuivua joitain salaatteja lukuunottamatta eikä ruusukaaleistakaan tullut mitään. Pappa halusi naurista ja kurpitsa pitää perinteisesti myös laittaa, jos jotain aikoo istuttaa, koska saimme viimeksi valtavan kurpitsasadon. Silloin olin kyllä itse niin pieni, etten tykännyt kurpitsasta kuin lyhtynä, mutta nyt aion syödä kaiken!

Katsotaan siis, mitä tästä nyt oikein tulee. Nähtävästi aion viettää puolet kesästä vettä kantaen.

Viikonloppuhypetystä

Lauantai oli harvinaisen erikoinen päivä. Lähdimme Helsinkiin M:n kanssa larppaamaan Twileca 3:seen agentteja joiden vanhemmat on kidnapattu kahden miljoonan lunnasvaatimuksilla. Löysimme baarista lupaavan mahdollisuuden saada 2 miljoonaa kiristämällä se eräältä hömelöltä multimirjardööriltä. M huumasi hänet ja minä sidoin patteriin, mutta valitettavasti meidät keskeytettiin ja VIP-tila vallattiin työnantajamme La Resistancen johdosta, muttemme jääneet kiinni huumaamisesta. Tämän jälkeen tulikin tukalat paikat, kun Coren kehittelemä tappava virus iski kaikkiin baarissa ja M:n hahmo kävi lähellä kuolemaa. Peli päättyi ennen kuin selvisi, saimmeko millään lunnasrahoja ja saiko minun hahmoni ajoissa vastalääkettä.

Larpin parasta antia oli ehdottomasti muihin pelaajiin tutustuminen, koska tämä oli meille molemmille ensimmäinen oikea larppi, jos ei lasketa koulun Roolipeli- ja fantasia kurssin loppularppia. Sen larpin pikkusiskoni oli myös Twilecassa ja oli kiva nähdä häntä uudestaan. Ilmeisesti Suomen larppiskene on aika pieni ja suurin osa samojen alueiden aktiivisista pelaajista tuntee toisensa. Nälkä kasvaa syödessä, enkä millään malta odottaa M:n omaa suurta projektia ^^

Se, mikä teki lauantaista juuri niin älyttömän oudon päivän, oli larpin jälkeiset juhlat Janakkalassa. Juhlista on saanutkin jo lukea lehtien skandaalinhakuisista uutisista "Turengin huumebileinä", mikä kyllä pitää paikkansa, mutta suurin osa uutisesta olikin muuten hieman jonkun toimittajan värittämää. Huvittavinta oli seurata, kuinka lehdet toisensä perään käyttivät samaa uutista tietolähteenään tarkistamatta lainkaan sen faktojen todenperäisyyttä. Asiallisin ja todenperäisin juttu löytyi Yleltä.

Kyseesä oli siis 2Gether-reivit Turengin Kuumolassa. Pääesiintyjä oli Englannista ja line up oli kellon ympäri täynnä psyketrancen huippuja. Erotuimme M:n kanssa hieman maanläheisestä mennikäiskansasta tulevaisuuteen sijoittuneilla larppiasuillamme. Varsinkin M loisti kirkkaan keltaisena UV-valoissa! :D

Kyllä, bileissä oli aivan selkeästi huumesuvaitsevainen ilmapiiri, mutta se oli muutenkin todella lämmin ja ihana Olen kuitenkin vasta jälkikäteen kuullut, että bileet taisivat olla luvattomat, vaikka lipustani maksoinkin. Ihmettelin toki jo paikanpäällä, ettei henkkareita kysytty eikä leikkipyssyistäni repussa välitetty.

Järjetyshäiriöitä bileissä oli tasan 0 kpl. Ei yhtään. Paikka oli siisti, ei missään lasinsiruja tai oksennuksia, mutta kuuma siellä tietysti oli. Koristelut olivat kuin toisesta maailmasta, en ole ikinä nähnyt niin hienoa ja antaumuksella laitettua juhlatilaa. Bilepuoli oli kuin toiselta planeetalta oleva metsä, jossa tamppasivat takkutukat ja muut psykedeelisen planeetan asukit. Lattiat oli peitetty villakankailla ja chill outin puolella ihmiset istuivat ja makoilivat lattialla sulassa sovussa aina jonkun heiluesssa suitsuketta polttaen. Porukka oli iloista, rauhallista ja ystävällistä ja näin ainoastaan yhden ihan sekaisin olevat miehen. Ketään en myöskään nähnyt "menevän seinillä", vai miten illasta uutisointiin. Poliisia ei kukaan tapahtuman Facebook-sivuilla kerro nähneensä, eikä bileitä siten myöskään keskeytetty poliisin toimesta. Kai se on julkisesti pakko niin väittää, koska eihän mitään luvatonta saa tehdä. Liikenteestä poliisi oli kai poistanut huumeiden vaikutuksen alaisena olevia kuskeja, mikä on tietysti hyvä asia.

Uutisoinneissa myös kerrottiin paikalla olleen noin sata parikymppistä nuorta (jopa Helsingistä asti!). Kaukaisimmat bilettäjät olivat kuitenkin vähintään Oulusta ja liput myyty loppuun, kuulemani mukaan 400, joista itse sain yhden viimeisistä. Oma seurani oli keskimäärin parikymppisiä, mutta sanoisin, että suurin osa juhlijoista oli sitä vanhempaa. Lieneekö haloosta johtuen facetapahtuma poistettu, mutta se oli täynnä kiitoksia juhlan jälkeen niin artisteilta kuin bilekansalta. Ei ole perus baarikeikkojen jälkeen samanlaista fiilistelyä, vaikka kuinka artisti kiittelisi fanejaan.

Näin bileissä oman kotikyläni takkutukkia tooodella pitkästä aikaa ja mieleeni jäi monta ihanaa ihmistä, jotka esimerkiksi vessajonossa juttelivat niitä näitä yhdessä porukassa, vaikkei siellä kukaan toisiaan tuntenut. Harmittamaan jäi ainoastaan se, että olin larpin jälkeen niin väsynyt, etten jaksanut kunnolla juhlia. Tulihan sitä monta tuntia pompittua, mutta kyyti lähti kotia kohti jo neljältä, vaikka bileet jatkuivat kymmeneen aamulla. En päässyt uutisten "transsitilaan", vaikka sinne selvin päin osaan tieni melko helposti oikealla tunnelmalla ja musiikilla. 2Getherin tunnelma oli parempi kuin ikinä osasin kuvitella, joten siitä se ei johtunut, olin vain liian väsynyt. Musiikki ei ole itselleni ihan sitä ominta, koska tanssin mieluiten musiikin inspiroimana. Musan ollessa jatkuvasti kliimaksissa alkaa mielikuvitus tyrehtyä ja on liian rankkaa bailata täysillä koko ajan. Chill outissa pääsi välillä lepäilemään ja sieltä sai todella hyvää ruokaa. Minun kielelleni se oli aika tulista, mutta HayneFirehairille juuri sopivaa. Hayne tilasi riisilautasen meille puoliksi, mutta olen aika varma, että molemmat lautaset olivat kokonaisia annoksia ;)

Sunnuntain nukuin ja lagasin koneella katsellen Muumeja. Toisen tuotantokauden Muumit eivät ole enää niin täydellisiä, mutta kahlaan kaikki jaksot läpi.

Huojennusta kohti

Jes, enää kauaa ei tarvitse avautua tähän blogiin maailmantuskasta, olemme sitä varten luomassa kahden muun samanlaisen maailmaa harteillaan kantavan ihmisen kanssa asiallista blogia yhdessä. Hieman jännittää, miten onnistuu kolmisin bloggaus, mutta otamme haasteen vastaan. Ajatus on muhinut keskuudessamme jo kuukausia ja nyt teimme päätöksen. Siihen, että saamme ensimmäisen postauksen kirjoitettua, saattaa mennä toiset puoli vuotta, mutta ei se mitään.

Tänään saimme HayneFirehairin kanssa kaikki laitteet toimimaan huomista virtuaaliohjausta virtuaaliohjauksesta varten! Naamani näkyi hallintaan otetun koneen tykin kautta seinällä ja kaiuttimista kuului ääneni... Hyi yök.

Tuleva blogi on yksi syy keventyneeseen mieleen, mutta suurin helpotuksen tunne tuli 29.1.2014, kun päätin aloittaa kasvissyöntikokeilun. Minua kannustamalla esimerkiksi kasvotusten olen yhden päivän lisää tällä linjalla ja jos haluaa laittaa kannustuksen myös vaikka facessa ja tekstiviestillä, olen taas pari päivää lisää ilman lihaa. Tällä hetkellä päiviä on kasassa 50, mikä on mielestäni todella vähän siihen nähden, että yksi ihminen voi kannustaa useita kertoja. Tempauksellani yritän saada hieman lisättyä tietoisuutta kulutuksemme vaikutuksista luontoon ja ihmisiä miettimään omaa osuuttaan siihen.

En syö ainakaan ennen 23.3.2014 lihaa, kanaa, ulkomaista kalaa enkä juustoa.Yritin tehdä muille mahdollisimman helpoksi "hyvän teon" tekemisen ja saada yksi ihminen olemaan yhden päivän ilman kuluttavaa liharuokaansa pelkän kannustuksen voimalla. Kävi osittain näin ja olen siitä iloinen, mutta se, mikä aiemmin sekasyöjäksi identifioituneelle tuli yllätyksenä, oli se järkyttävä raivo, minkä se aiheutti suurimmassa osassa muita sekasyöjiä. Aivan naurettavalla tavalla minua tultiin pilkkaamaan kokeilustani ja syyllistämään valinnastani. Mitä ihmettä? Uhkaako minun kuukauden kasvissyöntini niin pahasti muiden perusturvallisuutta, että olen mielummin olematta yhteydessä näihin ihmisiin? Yksi esimerkki tällaisesta on valittevasti lankoni "kannustus":

Nimenomaan tuon takiahan minä nyt määrätyksi ajasta luovun lihasta kokonaan, että joku saa ahnehtia vielä lisää sitä minunkin puolestani. Onneksi sain myös paljon tukea minulle tärkeiltä ihmisiltä ja kokeilen elämää näin hyvillä mielillä :)

Tietysti minun on helppo aloittaa kasvisssyönti, koska saan koulussa kasvisaterian joka päivä. Se on valitettavasti todella usein täynnä juustoa. Tänään tein kuitenkin aamupalaksi chirashi sushia ja koulun jälkeen uutta lempiruokaani, soijapallerosalaattia, ah ^^

Soijapallerosalaattiin tarvitset esimerkiksi:

Soijapyöryköitä
Smetanaa
(Nuudelia)
Keräkaalia
Salaattia
Kurkkua
Kesäkurpitsaa
Parsakaalia
Mung-pavun ituja
Herneenversoja
Ruohosipulia
Vehnänorasta
Tomaattia
Purjoa
Sipulia

Keitä soijapyörykät. Paista ne pannulla ja mausta esimerkiksi hunajalla, vaahterasiirapilla, tandoorilla, kanamausteella ja currylla. Keitä nuudelit ja pilko kaikki kasvikset. Laita kaikki yhteen kulhoon ja lisää lautaselle smetanaa. Nam!

Jos haluat, että olen vielä ainakin yhden päivän lisää kasvislinjalla, kerro se kommentissa :)

Terho

 Tässä on Terho!

Tauno sai tammikuussa pikkuveljen, Englannin crestin, joka sai nimekseen Terho. Terhon papereista löytyi sen syntymäkodin tiedot ja Terho onkin alunperin turkulainen Anaria's Simo ja syntynyt 14.10.2013. Toivoin sen auttavan Taunoa parantumaan, koska se on voinut laihasti Reinon kuolemasta asti.

Terho on nimensä mukaisesti todella terhakas. Se on pieni ja utelias, vaikka vielä vähän ujosteleekin. Syliin se on kova pissimään, varsinkin, jos vahingossa menee kutittamaan sen takapuolessa olevaa pientä valkoista läikkää...

Terho ostettiin Taunon kaveriksi ja Tauno vallan rakastui siihen. Laitoin Terhon ensin Taunon pikkuhäkkiin, jossa se juoksi päättömänä ympäriinsä, pelästytti Taunon, joka hyppäsi heinäkaukaloon, ja löysi lopulta puusillan alle turvaan. Kohta Taunokin juoksi sinne ja tuli aivan hiljaista.

Sitten Tauno tajusi, että sen häkissä oli juossut toinen marsu ja Terhon kyljessä se alkoi kurisemaan, kuin jo tuntisi kaverin. Terho ja Tauno olivat heti kavereita ja pölyn laskeuduttua laitoin niille isomman häkin.

Kun pojat olivat ensimmäistä kertaa olohuoneessa kävelyllä yhdessä, teki Terho varsinaisen katoamistempun. Tauno lähti keittiön kautta kotiin, mutta Terhoa ei näkynyt eikä kuulunut. Olin varma, ettei se ollut poistunut sohvan alta, mutta se ei ollut siellä. Tauno oli ilmeisesti hukannut myös Terhon, koska se lähti ilman sitä käymään tarkistamassa kissojen ruokakupin.

Aika kului ja entinen kämppikseni Taukki tuli käymään. Kolmistaan Taukin ja M:n kanssa etsimme Terhoa joka kolosta ja lokosesta ja aloin olla varma, että jos Terho on edelleen asunnossa, eikä kadonnut ilmaan, se on sohvan alla. Ei lattialla, vaan sohvan sisässä.

M nosti sohvaa ja minä kolusin, onko pohjassa mitään, minkä päälle Terho olisi voinut kiivetä. Ainoastaan sohvan jalat olivat kiinni pienessä levyssä, johon marsun ei pitäisi mahtua... Mutta sitten näin pienen kultaisen palleron vastakkaisella puolella levyn päällä nököttämässä. Terho oli ollut paikoillaan koko etsinnän ajan ja pääsi sylikyydillä kotiin, jossa Tauno jo odottikin.

Kerran Terho kiipesi sinne myöhemminkin, mutta nyt se on jo uskaltanut lähteä Taunon perässä tutkailemaan ympäristöä.

Taunoon Terholla on ollut valtava vaikutus. Kun koppiin tuli joku toinen jakamaan ruoat, täytyi Taunon pitää puolensa tai se saattaisi jäädä ilman. Pojat ovat syöneet hirmu hyvin ja Tauno on lihonut entisiin mittoihinsa ja on terve kuin pukki! Olen tosi onnellinen :)

ATC-ohjaus

Yhteisesti tehdyt kortit

Eilen luovan askartelun tunnilla pidimme parin kanssa ohjauksen muulle ryhmälle ATC-korteista, eli Artist Tarding Card -korteista. Teimme alkuun kaikki omia korttejamme, ja kahvitauon jälkeen aloitimme uudet. Parin minuutin päästä käskimme antaa kortit vasemmalla puolella istuvan jatkettaviksi, ja näin kiersivät kortit käyden jokaisen luona koristautumassa. Korteista tuli hienoja, ja kaikki pääsivät poistumaan oman tyylinsä mukavuusalueelta saadessaan jo aloitetun kortin käteensä.

ATC:t ovat käsin tehtyjä, uniikkeja keräilykortteja, joita vaihdellaan toisten taiteilijoiden kanssa. Kortti on standardikokoinen (64mm x 89mm eli 2,5 x 3,5 tuumaa) ja mahtuu suojamuoviin. ATC –kulttuuri on kehittyi nykymuotoonsa 1996 Sveitsissä, ja sen edeltäjä on niin kutsuttu postitaide, jossa taide on kaikkien sen käsittelijöiden nähtävillä, esimerkiksi kirjekuoren päällä.

ATC-kortteja vaihdellaan, eikä niitä saa myydä. ATC-korttien rinnalle on kehittynyt ACEO-kortit, joita voidaan myydä (Artist Cards, Editions and Originals). ACEO:t ovat lähempänä keräilykorttien alkuperää amerikkalaisia baseball-keräilykortteja, jotka tulivat purukumipaketeissa. Näiden rinnalla on vielä LTC:t, (Letterbox Trading Card), joissa kortin taiteeseen sisältyy leimattu kuva, mutta niitä ei vaihdella taiteilijoiden kanssa, vaan postilaatikoiden.

Keräilykorttikulttuuria ja leimausta yhdistetään myös geokätköilyyn ja sen kaltaiseen aarteenetsintään Letterboxingiin, jossa etsitään postilaatikko, jossa vihko, johon löytäjä lisää oman leimansa.

ATC:n tekemiseen tarvitset vain viivottimen, sakset tai leikkurin ja mitä tahansa materiaaleja, joita haluat käyttää. Kortin voi myös ommella tai huovuttaa. Kortti säilyy paremmin, kun käytät hapottomia materiaaleja, esimerkiksi scrapbookkaukseen tarkoitettuja tuotteita.

Eilinen ja ensi viikko

Eilen oli aivan huippu päivä, vaikka missasin punonnan tunnit perjantaisen maailmanparannuksen takia. Perjantaina sain siivottua, tapasin pitkästä aikaa vanhan ystäväni, pelasin Dixitiä ja juttelin Idean kanssa antimateriasta, mustista aukoista, atomeista, ydinenergiasta, luomusta, indigolapsista, evoluutiosta, energioista ja ties mistä. Vaikka meillä meni myöhään, olin lauantaina hieman virkeämpi kuin tavallisesti.

Heräsin tosiaan myöhään ja itseasiassa siihen meni useampi tunti. Luen iltasin ehkä elämäni parasta kirjaa, sosiaalipsykologi Jonathan Haidtin Onnellisuushypoteesia, ja yleväisyydestä (ts. jumalallisuudesta) luettuani päätin, että aion antaa mahdollisuuden meditaatiolle. Se on kiinnostanut minua aina lähinnä sen takia, että se on minulle täysin vierasta, se näyttäisi toimivan jopa todella hyvin joillakin ihmisillä, ja onhan se nyt vain tosi coolia, varsinkin, jos Sims2:maisesti tarpeeksi harjoiteltuaan alkaisi leijailemaan. En ole koittanut sitä aiemmin hirveän tosissani ja pään tyhjentäminen ajatuksista on jotain käsittämättömän vaikeaa, enkä ole uskonut koskaan onnistuvani. Nyt olin ehkä kuitenkin kerännyt tarpeeksi henkistä lujuutta yrittääkseni.

Istuin sängylleni jalat niin ristissä kuin kivutta sain ja vedin peiton pään yli. Suora ryhti on minulle suuri ongelma, samoin oikeanlainen hengitys. Keskityin pitämään selkäni suorassa ja vetämään keuhkot aina täyteen ilmaa niin, että vatsa pullistuu, ei rintakehä. Hetken aikaa se tuntui helpolta ja sen jälkeen tuli tunne, että nyt on vain pakko lopettaa. Harjoittelin siis ehkä neljä minuuttia, mutta sen jälkeen tuntui heti helpommalta hengittää. Voisin sanoa todella yllättyneeni, vaikken mieltä saanutkaan tyhjäksi. Aion kokeilla toistekin. Haluan leijalla kuten sim, antimaterisoitua ja ilmestyä uuteen paikkaan ;)

Siitä häivyin HayneFirehairin luo tekemään perusprojektiamme. Matkalla tapahtui jännittävä tapaus. Ajoin autolla ja ihmettelin tiellä pomppivia mustia lintuja. Huomasin jalkakäytävällä mustan hahmon. Vastaani ajoi auto ja ajoimme todella hiljaa, etteivät linnut jää alle. Ohitimme samaan aikaan kävelevän vanhan miehen, jonka ympärillä linnut parveilivat. Hurjaa.

Aloitimme yhteistyön Haynella tekemällä mustikka-semifreddoa, eli itsetehtyä kermajäätelöä, koska sen piti olla pakkasessa vähintään kuusi tuntia. Joimme teetä ja höpötimme nelisen tuntia projektijuttuja seeprapeippojen Isiksen ja Horuksen hälistessä taustalla. Puoli kahdeksalta loptetimme ja katsoimme Putouksen, jonka jälkeen pääsin pelamaan ensimmäistä kertaa Carcassonnea, johon ihastuin heti.

Kotona odotti tukossa oleva vessanpönttö, Tauno ja pöllämystynyt gerbiili. Kämppis oli päivällä soittanut talonmiehelle, että tulisi sen avaamaan ja tämä olisi kysynyt, emmekö pärjäisi ilman pönttöä maanantaihin. Hmm, oikeastaan no... Emme todellakaan. Hänen piti illalla tulla se avaamaan, ei tullut, tänään aamulla, ei tullut, joten varmaankin me siis pärjäämme ilman pönttöä huomiseen.

Mutta pöntöstä viis, Vilinä voi huonosti. Se oli kylmä, se hoiperteli ja sen silmät olivat miltein kiinni. Laitoin sen sukkaan lämpimän pullon ja lampun väliin ja pistin syömään porkkanaraastetta. Terraarioon laitoin sille kaksi 1,5 l kuumaa pulloa. En voinut tehdä sen eteen mitään, se jäi pullojen päälle nakertamaan vähän siemeniä. Menin nukkumaan ja valmistauduin henkisesti siihen, että aamulla löytäisin kuolleen gerbiilin ja hautaisin taas yhden lemmikin.

Aamulla avasin terraarion kannen, eikä ketään näkynyt. Nostin sen puukopin pois ja sen alla pölähti puruja. Sieltä pullojen välistä nousi Vilinä-neiti, terveenä kuin pukki, ja se alkoi heti terrorisoimaan pahvikokoelmaansa.

Jos Hulinan lempinimi oli Houdini, koska se onnistui karkaamaan jokaisesta pienestä kolosesta, vaikkei oikeasti edes mahtunut, sai Vilinä to-pe yönä lempinimen Wonderwoman. Houdinin siskona se oli onnistunut siirtämään lasilevyn, jonka päällä on iso kivi, niin, että se oli mahtunut luikahtamaan terraariosta ulos. Yhdeltä yöllä metsästin sen takaisin kotiin. Vilinä oli huomattavasti helpompi saada kiinni kuin Hulina, joka livahti karkuun ja teki katoamistemppuja. Vilinä on sen verran pöhkö, että se suurin piirtein antautui kiinniotettavaksi. Ihmettelen, miten juuri se selvisi kissojen hyökkäyksestä...

Ensi viikosta on tulossa aivan hullu, joudun juoksemaan paikasta toiseen todella haipakkaan. Täytyy sopia vielä kaksi tapaamista lisää, tavata Ideaa ja suoriutua parista deadlineista.
Maanantai: Ammattialan ruotsia, tapaaminen, tapaaminen, näytelmäharkat ja sähly
Tiistai: Ohjaustoiminnan suunnittelua, projektityötä, tapaaminen, ropekerho
Keskiviikko: Puutyötä, tapaaminen, näytelmäharkat, baletti
Torstai: Projektityötä, rekrytointitapahtuma, visuaalista kulttuurihistoriaa
Perjantai: Luovan askartelun perusteita ja siivouspäivä
Vkl: ♥

Roperoperope!

Eilen alkoi taas roolipelikerho ja uusi peli! Meidän haavepeli kaatui, enkä pääsekään pelaamaan vampyyrinaista, jota olin kevyesti kehitellyt, mutta tilalle saatiin ehdottomasti jotain parempaa ;) Tästä tulee tosi ruma postaus kuvien takia, koska niitä ei saa järjesteltyä fiksummin. Ärh. Lopussa kuva Eleanorista muuttumassa vampyyriksi, koska keskellä se rikkoo tekstin ja pahasti.

Tässä kuitenkin suunnitteluasteelle jäänyt hahmoni, miestennielijä Eleanor Fay, jota ehkä joskus pääsen kehittämään. Sen ulkonäköä en saanut Simssillä luotua mieleiseksi, mutta lykkään sen silti tänne! :3 Eleanorissa oli se idea, että yöllä hän on kaunis, yliluonnollisen voimakas ja positiiviset statsit omaava vampyyri ja päivällä ruma, harmaa ja heikko olio negatiivisilla statseilla. Se piti sitoa yhden kuolemattoman hahmon rakastajattareksi ja kuolevaisuutensa takia tästä olisi päätetty tehdä epäkuollut vampyyri.

Hako ry:n roolipeliviikonlopussa en ehtinyt pelaamaan kuin yhden kokeiluversion Dungeon's and Dragonista, jossa olin elf ranger Arhen Ibirith. Peli oli hauska mutta hieman turhauttava vastustajien ollessa sangen ylivoimaisia :D Ensimmäisen viiden minuutin aika saimme lähes hengiltä kaksi pelaajaa viidestä, eikä loppu sujunut juurikaan paremmin. Seikkailimme vessanpöntöstä löytyneessä tunnelistossa, joka kuhisi kaikkea vaarallista. Selvisin hengissä toiseksi viimeiseksi, kunnes valtaisa 20 metrinen mato söi minut! Arhenin pään päällä on random pelinappula, johon ihastuin niin että piirsin sen :3 Toisessa nurkassa palaa jättimato.

 Ennen joululomaa meillä oli myös pienimuitoinen roolipeliviikonloppu, jossa pelasimme kauhua. Olimme Japanissa bussimatkalla vuoristossa sekalaisella porukalla. Minä olin ainut japanilainen, 20 v psykologian opiskelija Takaki Tomoda, muiden ollessa turisteja.Täysin tuulesta temmattu nimi... Bussi suistui vuoristotieltä alas ja tästä kauhumme alkoi. Mikään ei toiminut, emme saaneet yhteyttä mitenkään, alkoi sankka lumimyrsky ja löydettyämme tyhjän talon alkoi ulkopuolella kummitella. Peli oli sinänsä valitettavan tylsä, että kauhu ei tullut ulkopuolelta, vaan itsestämme. Lopulta kokeinen pelaaja päätti ajaa hahmonsa hulluksi ja kuten kuvasta näkyy, ampui Takakin haulikolla. Surullista. Heräsimme kuitenkin kuoltuamme taas bussista kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Mutta nyt uuteen peliin! Pelaamme jonkinlaista sovellutusta Forgotten Realmsista ja vampyyrinainen muuttui puolihaltija druidipojaksi. Aikamoinen muodonmuutos, jos minulta kysytään, en jaksaisi taas haltiaa enkä taikoja ja tässä hahmossa on molempia!:D

Forgotten Realms on ilmeisen fantasiapitoinen keskiaikapeli. Olemme jonkun random papin kokoama porukka, joka on allekirjoittanut sopimuksen kostaa Harpereiden organisaatiolle. Koska en tiedä Frogotten Realmsista mitään, kuten en mistään muustakaan, voin vain veikata, että he ovat enimmäkseen hyviksiä. Joka tapauksessa, he tapoivat minun, 19 vuotiaan Filipe Evenwoodin, perheeni ollessani 12 vuotta, mukaanlukien 5 vuotiaan siskoni Lilithin ja isäni veljen perheen. Äitini päiväkirjassa puhutaan Harperista nimeltä Perevell ja tälle vannon kostoa. Pakenin High Forestin metsään, jossa druidi otti minut suojiinsa ja kasvatti mieheksi.

Eiköhän tämä riitä tältä erää, menen nukkumaan.