Eilinen ja ensi viikko

Eilen oli aivan huippu päivä, vaikka missasin punonnan tunnit perjantaisen maailmanparannuksen takia. Perjantaina sain siivottua, tapasin pitkästä aikaa vanhan ystäväni, pelasin Dixitiä ja juttelin Idean kanssa antimateriasta, mustista aukoista, atomeista, ydinenergiasta, luomusta, indigolapsista, evoluutiosta, energioista ja ties mistä. Vaikka meillä meni myöhään, olin lauantaina hieman virkeämpi kuin tavallisesti.

Heräsin tosiaan myöhään ja itseasiassa siihen meni useampi tunti. Luen iltasin ehkä elämäni parasta kirjaa, sosiaalipsykologi Jonathan Haidtin Onnellisuushypoteesia, ja yleväisyydestä (ts. jumalallisuudesta) luettuani päätin, että aion antaa mahdollisuuden meditaatiolle. Se on kiinnostanut minua aina lähinnä sen takia, että se on minulle täysin vierasta, se näyttäisi toimivan jopa todella hyvin joillakin ihmisillä, ja onhan se nyt vain tosi coolia, varsinkin, jos Sims2:maisesti tarpeeksi harjoiteltuaan alkaisi leijailemaan. En ole koittanut sitä aiemmin hirveän tosissani ja pään tyhjentäminen ajatuksista on jotain käsittämättömän vaikeaa, enkä ole uskonut koskaan onnistuvani. Nyt olin ehkä kuitenkin kerännyt tarpeeksi henkistä lujuutta yrittääkseni.

Istuin sängylleni jalat niin ristissä kuin kivutta sain ja vedin peiton pään yli. Suora ryhti on minulle suuri ongelma, samoin oikeanlainen hengitys. Keskityin pitämään selkäni suorassa ja vetämään keuhkot aina täyteen ilmaa niin, että vatsa pullistuu, ei rintakehä. Hetken aikaa se tuntui helpolta ja sen jälkeen tuli tunne, että nyt on vain pakko lopettaa. Harjoittelin siis ehkä neljä minuuttia, mutta sen jälkeen tuntui heti helpommalta hengittää. Voisin sanoa todella yllättyneeni, vaikken mieltä saanutkaan tyhjäksi. Aion kokeilla toistekin. Haluan leijalla kuten sim, antimaterisoitua ja ilmestyä uuteen paikkaan ;)

Siitä häivyin HayneFirehairin luo tekemään perusprojektiamme. Matkalla tapahtui jännittävä tapaus. Ajoin autolla ja ihmettelin tiellä pomppivia mustia lintuja. Huomasin jalkakäytävällä mustan hahmon. Vastaani ajoi auto ja ajoimme todella hiljaa, etteivät linnut jää alle. Ohitimme samaan aikaan kävelevän vanhan miehen, jonka ympärillä linnut parveilivat. Hurjaa.

Aloitimme yhteistyön Haynella tekemällä mustikka-semifreddoa, eli itsetehtyä kermajäätelöä, koska sen piti olla pakkasessa vähintään kuusi tuntia. Joimme teetä ja höpötimme nelisen tuntia projektijuttuja seeprapeippojen Isiksen ja Horuksen hälistessä taustalla. Puoli kahdeksalta loptetimme ja katsoimme Putouksen, jonka jälkeen pääsin pelamaan ensimmäistä kertaa Carcassonnea, johon ihastuin heti.

Kotona odotti tukossa oleva vessanpönttö, Tauno ja pöllämystynyt gerbiili. Kämppis oli päivällä soittanut talonmiehelle, että tulisi sen avaamaan ja tämä olisi kysynyt, emmekö pärjäisi ilman pönttöä maanantaihin. Hmm, oikeastaan no... Emme todellakaan. Hänen piti illalla tulla se avaamaan, ei tullut, tänään aamulla, ei tullut, joten varmaankin me siis pärjäämme ilman pönttöä huomiseen.

Mutta pöntöstä viis, Vilinä voi huonosti. Se oli kylmä, se hoiperteli ja sen silmät olivat miltein kiinni. Laitoin sen sukkaan lämpimän pullon ja lampun väliin ja pistin syömään porkkanaraastetta. Terraarioon laitoin sille kaksi 1,5 l kuumaa pulloa. En voinut tehdä sen eteen mitään, se jäi pullojen päälle nakertamaan vähän siemeniä. Menin nukkumaan ja valmistauduin henkisesti siihen, että aamulla löytäisin kuolleen gerbiilin ja hautaisin taas yhden lemmikin.

Aamulla avasin terraarion kannen, eikä ketään näkynyt. Nostin sen puukopin pois ja sen alla pölähti puruja. Sieltä pullojen välistä nousi Vilinä-neiti, terveenä kuin pukki, ja se alkoi heti terrorisoimaan pahvikokoelmaansa.

Jos Hulinan lempinimi oli Houdini, koska se onnistui karkaamaan jokaisesta pienestä kolosesta, vaikkei oikeasti edes mahtunut, sai Vilinä to-pe yönä lempinimen Wonderwoman. Houdinin siskona se oli onnistunut siirtämään lasilevyn, jonka päällä on iso kivi, niin, että se oli mahtunut luikahtamaan terraariosta ulos. Yhdeltä yöllä metsästin sen takaisin kotiin. Vilinä oli huomattavasti helpompi saada kiinni kuin Hulina, joka livahti karkuun ja teki katoamistemppuja. Vilinä on sen verran pöhkö, että se suurin piirtein antautui kiinniotettavaksi. Ihmettelen, miten juuri se selvisi kissojen hyökkäyksestä...

Ensi viikosta on tulossa aivan hullu, joudun juoksemaan paikasta toiseen todella haipakkaan. Täytyy sopia vielä kaksi tapaamista lisää, tavata Ideaa ja suoriutua parista deadlineista.
Maanantai: Ammattialan ruotsia, tapaaminen, tapaaminen, näytelmäharkat ja sähly
Tiistai: Ohjaustoiminnan suunnittelua, projektityötä, tapaaminen, ropekerho
Keskiviikko: Puutyötä, tapaaminen, näytelmäharkat, baletti
Torstai: Projektityötä, rekrytointitapahtuma, visuaalista kulttuurihistoriaa
Perjantai: Luovan askartelun perusteita ja siivouspäivä
Vkl: ♥

Roperoperope!

Eilen alkoi taas roolipelikerho ja uusi peli! Meidän haavepeli kaatui, enkä pääsekään pelaamaan vampyyrinaista, jota olin kevyesti kehitellyt, mutta tilalle saatiin ehdottomasti jotain parempaa ;) Tästä tulee tosi ruma postaus kuvien takia, koska niitä ei saa järjesteltyä fiksummin. Ärh. Lopussa kuva Eleanorista muuttumassa vampyyriksi, koska keskellä se rikkoo tekstin ja pahasti.

Tässä kuitenkin suunnitteluasteelle jäänyt hahmoni, miestennielijä Eleanor Fay, jota ehkä joskus pääsen kehittämään. Sen ulkonäköä en saanut Simssillä luotua mieleiseksi, mutta lykkään sen silti tänne! :3 Eleanorissa oli se idea, että yöllä hän on kaunis, yliluonnollisen voimakas ja positiiviset statsit omaava vampyyri ja päivällä ruma, harmaa ja heikko olio negatiivisilla statseilla. Se piti sitoa yhden kuolemattoman hahmon rakastajattareksi ja kuolevaisuutensa takia tästä olisi päätetty tehdä epäkuollut vampyyri.

Hako ry:n roolipeliviikonlopussa en ehtinyt pelaamaan kuin yhden kokeiluversion Dungeon's and Dragonista, jossa olin elf ranger Arhen Ibirith. Peli oli hauska mutta hieman turhauttava vastustajien ollessa sangen ylivoimaisia :D Ensimmäisen viiden minuutin aika saimme lähes hengiltä kaksi pelaajaa viidestä, eikä loppu sujunut juurikaan paremmin. Seikkailimme vessanpöntöstä löytyneessä tunnelistossa, joka kuhisi kaikkea vaarallista. Selvisin hengissä toiseksi viimeiseksi, kunnes valtaisa 20 metrinen mato söi minut! Arhenin pään päällä on random pelinappula, johon ihastuin niin että piirsin sen :3 Toisessa nurkassa palaa jättimato.

 Ennen joululomaa meillä oli myös pienimuitoinen roolipeliviikonloppu, jossa pelasimme kauhua. Olimme Japanissa bussimatkalla vuoristossa sekalaisella porukalla. Minä olin ainut japanilainen, 20 v psykologian opiskelija Takaki Tomoda, muiden ollessa turisteja.Täysin tuulesta temmattu nimi... Bussi suistui vuoristotieltä alas ja tästä kauhumme alkoi. Mikään ei toiminut, emme saaneet yhteyttä mitenkään, alkoi sankka lumimyrsky ja löydettyämme tyhjän talon alkoi ulkopuolella kummitella. Peli oli sinänsä valitettavan tylsä, että kauhu ei tullut ulkopuolelta, vaan itsestämme. Lopulta kokeinen pelaaja päätti ajaa hahmonsa hulluksi ja kuten kuvasta näkyy, ampui Takakin haulikolla. Surullista. Heräsimme kuitenkin kuoltuamme taas bussista kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Mutta nyt uuteen peliin! Pelaamme jonkinlaista sovellutusta Forgotten Realmsista ja vampyyrinainen muuttui puolihaltija druidipojaksi. Aikamoinen muodonmuutos, jos minulta kysytään, en jaksaisi taas haltiaa enkä taikoja ja tässä hahmossa on molempia!:D

Forgotten Realms on ilmeisen fantasiapitoinen keskiaikapeli. Olemme jonkun random papin kokoama porukka, joka on allekirjoittanut sopimuksen kostaa Harpereiden organisaatiolle. Koska en tiedä Frogotten Realmsista mitään, kuten en mistään muustakaan, voin vain veikata, että he ovat enimmäkseen hyviksiä. Joka tapauksessa, he tapoivat minun, 19 vuotiaan Filipe Evenwoodin, perheeni ollessani 12 vuotta, mukaanlukien 5 vuotiaan siskoni Lilithin ja isäni veljen perheen. Äitini päiväkirjassa puhutaan Harperista nimeltä Perevell ja tälle vannon kostoa. Pakenin High Forestin metsään, jossa druidi otti minut suojiinsa ja kasvatti mieheksi.

Eiköhän tämä riitä tältä erää, menen nukkumaan.

Palohätyytin muuten toimii!

Se on sitten selvitty siitäkin juhlasta. Lähdimme Taukin (entinen kämppikseni, you know) kanssa jouluruokia pakoon mökille syömään suklaata, riisipuuroa ja juomaan glögiä... Oli mukavaa, vaikkei siis jouluruokia pakoon päästykään. Sää oli enemmän kuin syysreissulla, mutta kävimme silti avannossa. Valitettavasti meinasimme myös polttaa mökin. Takassa oli tulet niin kuin kuuluu, ja yht äkkiä sieltä loikkasi hiili lattialle. Minä sitä sitten heittämään takaisin takkaan, ja eikös sieltä lennä kunnon pölli alas, ei onneksi sentään syliin, olisi takki aika iloisesti ottanut tulta. Ryökäle oli kuitenkin ovelampi kuin edellinen kekäle, ja loikkasi suoraan muovimatolle, joka alkoi käryämään. Palovaroitin toimi jo ennen kuin koko huone täyttyi harmaasta savusta, ja niin pökkelö hiilineen lensi pian takaisin sinne mistä tulikin. Pulssin piti tosin tovi rauhoittua.

Hyvästä seurasta, ruoasta ja saunasta huolimatta jätin taas nukkumatta. Syntyjä syviä ja maailman mätyyttä pohdittuani nousin seitsemältä sytyttelemään takkaa uudelleen, ja lupasin, että saan mennä viideltä tänään nukkumaan. Jos yleensä aika rientää ja katoaa jäljettömiin, ei se tänään ole kulkenut sitten millään. Kaksi ateriaa ja elokuvaa myöhemmin pitäisi vieläkin jaksaa tunti keikkua. Edes koneella ei aika mene nopeammin, perhana! Mutta jos tänään menen (super)aikaisin nukkumaan, saan huomenna ehkä jotain aikaiseksi! Pitäisi saada kankaankuvioinnin kurssi kohtapuoliin kasaan.

Täytyy muuten hankkia kotiinkin palohälyttimet...

Zora ♥ Tatyana

Tänä syksynä olemme M:n kanssa pelanneet avaruuslasagnea, eli roolipelikerhon sci-fi pöytäroolipeliä. Tulimme mukaan porukkaan pelin jo alettua, joten saimme hahmoiksi valmiit npc-hahmot, pariskunnan Zora Buranekin ja Tatyana Aleksandrovna Kuznetsovan, jotka olivat kumpikin lääkäreitä standartoijia vastaan käydyn sodan aikana. Minun hahmoni oli Zora, tsekkiläistaustainen rauhallinen ja hiljainen kirurgi.Tatyanan ja Zoran yhteisenä haavena oli kuolemattoman ihmisen tekeminen käyttäen kyberneettisiä osia. En avaa peliä enempää, sillä ei siitä ota ulkopuolinen selkoa :D Tiistaina pidimme kerhon pikkujoulut ja pistimme pelin tauolle. Ensi vuonna aloitamme kaksi peliä, fantsun ja Vampire The Masquerade 20 v. juhlaversion. Pelaan seuraavaksi fantsussa vampyyriä Eleanor Fay, mutta tällä vampyyrillä ei ole mitään tekemistä Masqueraden vampyyrien kanssa, jotka kuulemma söisivät minut. Pelinjohto keksi jo, että stattini ovat päivällä negatiiviset ja yöllä positiiviset, mutta muuten hahmo on täysin tekemättä. Miestennielijä siitä silti tulee, jotta riittävä verensaanti on taattu... ;)

Tatyana

Zora

Surua

Terve,
yksi syy sille miksi on ollut vaikea postata mitään, on se, että minulla on enää kaksi lemmikkiä ja se on ollut hieman rankkaa. Reino sairastui ja kun se selvisi, sille oli liian myöhäistä tehdä mitään. Eläinlääkäri lopetti sen heti, kun otti meidät vastaan. Pieni Reino oli vasta yksivuotias, eikä sen sairastumiselle löytynyt syytä. Tämän jälkeen Tauno sairastui tai se vain jätti syömättä surunsa takia, ja se sai pepputulehduksen. Taunolla oli jo vähän liian pitkät hampaat, mutta niille ei voitu tehdä mitään marsun huonon kunnon takia. Taunon paino tippui ja luut törröttivät selässä ja minä ruokin sitä ruiskulla. Tauno oppi aika pian, että ruiskuruoka on aika hyvää ja syöminen helpottui.

Reino viimeisinä hetkinään odottamassa lääkäriä Tauno tukenaan

Reinoa ja Taunoa surressa kävi Myttysille köpelösti. Hulina onnistui karkaamaan terraariosta ja M:n kissa sai sen kiinni. Itkin Hulina kädessä olohuoneessa ja kävin tarkistamassa, että Telma ja Vilinä olivat vielä terraariossa ja pistin ison kissan lukkojen taakse. Odotin kaveria halimaan ja hänelle ovea avatessa oli Telma ilmestynyt kuolleena eteisen lattialle. Sen kohtalosta ei ole sen tarkempaa selvyyttä, mutta todennäköisesti sekin oli päässyt ulos ja törmännyt pikkukissaan. Puolessatoista viikossa menetin kolme lemmikkiäni ja hautasin ne vanhempieni takapihalle muiden marsujen viereen.

Reinon hauta Tompan vieressä

Valitettavasti Tauno ei syönyt mitään itse ja sen hampaat jatkoivat kasvua, kunnes niillä ei enää voinut syödä. Nyt Tauno on käynyt hammaslääkärissä ja syö taas ruiskusta pilttiä ja heinää, koska sen alahampaat irtosivat kokonaan, todennäköisesti jonkin puutostilan seurauksena, kun se ei ole saanut syötyä kovin monipuolisesti. Tauno on nyt puolitoistavuotias pikkupappa, koska sen stressistä kaljuuntuneet kohdat ovat saaneet uuden, harmaan karvat ja se tarvitsisi tekohampaat. Lääkärin mielestä Taunolla saattaa olla purentavika ja jatkossa sen hampaita tulisi lyhentää jopa parin kuukauden välein... Hmm.

Vilinä on selvinnyt hyvin yksinään, mutta luulen, että etsin sille silti uuden kodin.

Noh, nyt tämä uutinen on tässä, toivottavasti jatkan normaaliin tapaan.

Herätys ja haaste Mymmlanilta

Piitkästä aikaa puikoissa! Ja heti taas ongelmia Bloggerin tekstinmuokkauksen kanssa... Kestäkää tämä rumuus. Taukki muutti pois ja Crayon muutti kissoinensa tilalle, joten huusholli on tätä nykyä tupaten täys ja melko vaaleanpunainen. Koulu alkoi ja sen haasteet saman tien. Sain tänään myös Mymmlanilta haasteen!

Haastetun bloggaajan tulee

    kertoa 11 asiaa itsestään

    vastata haastajan kysymyksiin

    keksiä erinäinen määrä uusia kysymyksiä seuraaville

    haastaa muutama blogaaja

1. Olen krooninen myöhästelijä. Kelloni ovat aina edellä, sillä ilman sitä myöhästyisin varmaankin poikkeuksestta aina. Aliarvioin matka-ajat ja oman nopeuteni toimia.

2.  Olen koukussa sokeriin, pisten ja amen.

3. Säästän rahaa Laosin matkaa varten. Pyrin ostamaan kaiken seteleillä, ja laitan kaikki vaihtorahana saadut kolikot isoon lasipurnukkaan.

4. Minussa on perfektionistin vikaa. Olen samalla siis sekä hygieniafriikki että erittäin epäsiisti henkilö. Jos en pysty, enkä pystykään, ylläpitämään siisteyttä, räjähtää tavarat lattialle.

5. Minusta on todella vaikea keksiä itsestäni mitään järkevää kerrottavaa. Kohta pääsen tosin vauhtiin, ja sitten ei riitä 11 kohtaa.

6. En halua valittaa turhasta, varsinkaan kylmästä. Telttayöt helmikuisessa Lapissa teki sen tehtävän, ja kummityttö Ugandassa saa miettimään, etten missään tapauksessa ole köyhä tai varaton, vaikka jään reilusti alle suomalaisen köyhyysrajan.

7. Viime aikoina olen harrastanut tuohtumista ja varsin tehokkaasti. Tuohdun liikenteessä, radiota kuunnellessa, uutisia lukiessa ja katukuvaa katsellessa. Harmittavinta asiassa on, että aion aina tehdä kaikelle jotain.

8. Minulla on ihan riittävä keskittymiskyky tarvittaessa, mutta vapaa-ajalla viiletän ja teen viittä asiaa samaan aikaan, tai unohdan sen hetkisen puuhan ja kokeilen uutta. Minulla on yleensä aina muutama prokkis kesken. Jossain. Lattialla, useimmiten.

9. Yritän olla syömättä lihaa! Eettinen valinta, se on kuitenkin ympäristöystävällisempää kuin lihansyönti, poislukien riista. Ehkä vähän myös kirpaisee tuotantoeläinten elämä...

10. En osaa tehdä vain itseni takia mitään vähemmän mieluisaa, esimerkiksi ruokaa, motivaatio ei riitä, vaikka pidänkin ruoanlaitosta. Se kuitenkin häviää kaikelle huupastelulle.

11. Tämän hetken haavelistalla on vasaradulcimer, pallonivelnukke(ja), kunnon kamera, kuulokkeet ja Laos♡

Mymmlanin kysymykset:

Miten syksy sinussa ilmenee? 

Alan haaveilla kaaosta ja villasukista, värimaailmaani vaihtuu murrettuihin sävyihin ja fiilistelen ruskassa syksyn tuoksua outo hymy naamallani.

Pikareissu kauppaan vai leivontamaratoni? 

Ehdottomasti pikareissu, en saa kaupassa kulumaan aikaa muuta kuin eksymällä, mitä teen kaikissa nykyisissä vakkarikaupoissani varmaankin vielä toiset puoli vuotta...

 Milloin ihminen on mielestäsi aikuinen? 

Öö... Silloin, kun siltä loppuu kyky olla ajattelematta.

 Kuinka kauan on "vielä vähän aikaa"? 

Se on kymmenen minuuttia.

 Meneekö päivä pilalle jos aamulla on maito loppu? 

Ei, mutta jos kokista ei löydy, niin prkl... Ei vaan, vaihdoin kolan teehen.

Jos saisit kutsun Linnan juhliin, menisitkö? Miksi/miksi et? 

Riippuu varmaankin syystä, miksi minut on kutsuttu ja istuvasta presidentistä.

Mikä on mielestäsi "laaatuaikaa"? 

Kun saan olla ilman pakollista suorittamista. Varmaankin aina, kun saan olla kultani tai kavereideni kanssa. 

Maailman parasta kanaa

Haluatko tietää, miten helposti teet maailman parasta kanaa? Näin:

Kanaa
Hunajaa
Currya
Garam/Tikka Masalaa
Mustapippuria
Broilermaustetta

Lämmitä pannu ja sulata siinä reilusti hunajaa. Paahda kevyen ruskeaksi ja lisää runsaasti mausteita. Lisää kana, sekoita, paista. Voit jättää kanan muhimaan kannen alle ja marinoitumaan, nam.