Armas kevät ja armoton kasvimaainnotus

Olen viettänyt viikkoa papan luona kevätmielin ja haaveillut kesästä ja tulevasta sadonkorjuusta, koska aloitin aidan taakse joutomaalle omaa kasvimaata. Tänään nousi maasta krookukset, ainakaan eilen en niitä vielä huomannut. Otin kaikista pikkuisista kukkimaan alkaneista kasveista tänään kuvat, kun pyörin tutkimassa  pihaa.

Kasvimaasta on tulossa mahdottoman suuri! En vain ole aloittanutkaan vielä kylvämistä... Huomenna, luvatusta sateesta huolimatta, aion istuttaa purkkeihin itämään taimena istutettavat kasvit, ja kun olen saanut kasvimaan käännettyä, kylvän sinne muut nyt istutettavat siemenet. Sitten odotan trulleja oven taakse ja jatkan uuden simstarinan luontia...

Papan takapihan takana on puistoalue, jonne on kaavoitettu lasten leikkipuisto, jota sinne ei koskaan ole tullut yli menevän voimalinjan takia, eikä sille ole ollut käyttöä. Pappa ja naapurit pitivät sitä pitkään siistinä, kun olin lapsi, tai naapurin setä teki puolitoista metriseen heinikkoon labyrintin meille, jossa lenkkeilimme, mutta nyt papan ja naapureiden vanhennuttua kunta ajelee sen pyynnöstä kerran kesässä, muuten se on vain joutomaata.

Tällä viikolla otin  kuokan käteen ja aloin hakkaamaan sinne kasvimaata. Aivan järjetöntä hommaa, tosin se on helpottunut parissa päivässä todella paljon, kun maa alkoi sulaa sateiden ansiosta. Käännettyä kasvimaata on nyt ehkä jo kaksi neliötä ja sinne pitäisi saada mahtumaan ainakin kahtakymmentä kasvia... Hieman takapakkia otin, kun maa paljastui aivan saviseksi, mutta papan aidan taakse viemät narsissin sipulit ainakin suojelevat myyriltä, jos ne edes noin savisessa maassa viihtyvät. Keskeltä peltoa löytyneen, jostain puutarhasta ilmiselvästi karanneen kasvin kävin nostamassa ja siirtämässä narsissien viereen, jottei se huku heinien alle, kun ne alkavat kasvamaan. En tiedä vielä mikä se on.

Onneksi saan kaivettua saven pois ja laitettua tilalle multaa ja hevosen lantaa, joka on palanut kompostissa muovipussissa jo muutaman vuoden oikein sopivaksi. Kauhea työ hippeillä kuokan ja lapion kanssa, mutta ei sitä muutakaan voi.

Suunnitelmien mukaan kasvimaalle on tulossa näin hurja määrä kasviksia ja kukkia:
Pillisipuli, purjosipuli, ruiskaunokki, päivänkakkara, vihanneskrassi, persilja, lehtisalaatti, jäävuorisalaatti, tilli, pinaatti, nauris, silpoydinherne, porkkana, retiisi, kamomillasaunio, isosilkkikukka, kesäharso, kesämalvikki, ruusukaali, avomaankurkku, kesäkurpitsa, kirsikkatomaatti, jättikurpista, kukkakaali, hajuherne, leijonankita, rukolasalaatti, violetti basilika, sitruunamelissa, maustebasilika, kuukausimansikka, auringonkukka ja peruna. Lisäksi kokeilen idättää avocadoa.

Että näin. Kuvastaa täysin sitä, kuinka kaikki lähtee minulta käsistä, kun jostain innostun. Suurin osa siemenistä on ostettu jo viime kesän parvekepuutarhaa varten, josta, yllätys, ei tullut mitään. Taukki sai kasvatettua tomaatit, muuten taisi kaikki kuivua joitain salaatteja lukuunottamatta eikä ruusukaaleistakaan tullut mitään. Pappa halusi naurista ja kurpitsa pitää perinteisesti myös laittaa, jos jotain aikoo istuttaa, koska saimme viimeksi valtavan kurpitsasadon. Silloin olin kyllä itse niin pieni, etten tykännyt kurpitsasta kuin lyhtynä, mutta nyt aion syödä kaiken!

Katsotaan siis, mitä tästä nyt oikein tulee. Nähtävästi aion viettää puolet kesästä vettä kantaen.